"Muistaksä sen yhen mun työkaverin, josta joskus kerroin? Se jolla oli vähän hämäriä kuvioita", kysyy ystäväni.
"Joo."
"No, se irtisanoutu muutama kuukausi sitten."
"Ai?"
"Joo."
"Ehkä ihan hyvä teille."
"Se muutti toiselle puolelle Suomee."
"Oho."
"Joo. Sillä on nyt taas uus naisystävä."
"Okei."
"Joka käyttää suonensisäisiä huumeita kuulemma. Siis se ite kerto tästä ennenku lähti."
"Kiva."
"Ja arvaa mitä?"
Huokaan.
"Se nainen on raskaana?"
"No mistä arvasit!"
"Jep jep."
"Mä itkin tänään autossa, että siis miten voi olla mahdollista, että huumeidenkäyttäjätkin tulee hetkessä raskaaksi, samaan aikaan kun me ollaan Laurin kanssa yritetty monta vuotta?"
"Sitä mäkin oon monta kertaa ihmetellyt."
"Eiks niitten kehojen pitäis olla jotenkin toimimattomia huumeiden takia?"
"Niin, mut ei ne oo."
"Luulis, että kehoillakin ois joku juttu, että ne tajuis, että nyt oon niin huonossa hapessa, ettei kannata. Niinku sillon jos on liian laiha ja menkat jää pois."
"Ei siinä oo mitään tommosta logiikkaa, en mä ainakaan oo näiden vuosien aikana löytäny."
"Mä ja sä ei olla koskaan käytetty huumeita kumpikaan. Miten meidän kehot voi toimia huonommin, kuin jollain, jotka vetää suonensisäisiä huumeita?"
"Jep", sanon ja hämmennän samalla liedellä porisevaa jauhelihakastiketta.
"Meidän suonissa ei virtaa kuin suru."
