Näen unta talvesta. Olen epärealistisen ison tuttava- ja ystäväporukan mukana lomareissulla hiihtokeskuksessa, jonka läheltä olemme vuokranneet ison hirsimökin.
Laitamme yhdessä ruokaa koko porukalle. Huomaan, että vatsani tuntuu kiristävältä.
Kuin takkini ja sen alla oleva paita olisivat käymässä liian pieneksi.
Totean mielessäni tyynesti: voi olla, että olen raskaana. Jossain alitajunnassa ehkä jo tiedän olevani, vaikken suoranaisesti ajattele niin.
Minussa on uskomaton, lähes epäinhimillinen rauha ja levollisuus.
Minulla ei ole mikään kiire selvittää asiaa välittömästi.
Jos olen raskaana, sitten olen. Jos en ole raskaana, voimme jatkaa yrittämistä.
Ajattelen tyynesti, että no, jos vielä seuraavat pari kolme viikkoa tuntuu tältä, voisin tehdä raskaustestin. Haluan vain nauttia siitä hetkestä, tunnustella oloani ja salaisuutta, joka sisälläni saattaa kasvaa.
Minulla ei ole kiire minnekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti