Kaksi yhtä

Olemme niin lähekkäin, kuin ketkään kaksi voivat olla.
Sisäkkäin, yhtä.

Yksi ja sama.

Vaikkei minulla ole aavistustakaan, kuka hän on.
Eikä hänellä, kuka minä olen.

Hän jatkuu minussa, minä jatkun hänessä.
Kehojen rajat ovat kadonneet, häipyneet olemattomiin.

Niitä ei ole vielä keksittykään.

Iltaisin seurustelemme sohvalla, vaikkemme ole tavanneet.
Vaikka emme koskaan ole nähneet, emmekä edes tiedä toisiamme.

Toisaalta kuitenkin tiedämme.
Sillä näkemisen sijaan tunnemme.

Hän liikkuu. Vavahtelee, tökkii.
Painaa, muljahtelee.

Sitten hän odottaa.

Silitän vatsaa. Yleensä tunnen jonkinlaisen möykyn navan oikealla puolella.
Välillä se häviää, ilmestyy sitten takaisin.

Hän vastaa kosketukseen.

Myllää, pitää taukoa.
Myllää uudestaan, kovempaa.

Liikkeet ovat vahvoja ja jänteviä, teräviä.
En tiedä, tekevätkö niitä kädet, jalat vai molemmat.

Sen tiedän, etten koskaan voi unohtaa, miltä tämä tuntuu.

Miten kokonaisvaltaisesti esillä ja keskiössä hän minussa on.
Ja samaan aikaan piilossa, ei-oikein-missään.

Kaikilta kätkettynä, minultakin.

Miten tuttuja, mutta toisaalta tuntemattomia olemme vastavuoroisesti.
Mysteerejä. Silti luulen hänen tuntevan minut paremmin, kuin minä tunnen hänet.

Miten ilmeinen, mutta silti niin hauras yhteys välillämme on.
Voimakas ja väistämätön. Ohut ja haavoittuva.

Miten käsittämätöntä on, että olemme tässä.
Hän siellä ja minä hänen ympärillään.

Ja niin jatkamme, hetkiä ja taas lisää hetkiä.
Vuoroin kysymme ja vastaamme toisillemme.

Keskustelemme, vaikka toisella meistä ei ole mahdollisuutta (tai kykyä) puhua.
Eikä toinenkaan varmaan oikein tietäisi, mitä sanoa.

Sanat ovat jo aikoja sitten loppuneet kesken.
Tai ehkä ne eivät ole vielä alkaneetkaan.

Yritän saada liikkeitä taltioiduksi videolle.
Joka kerta, kun kohottaudun kuvaa nauhottaen vatsan ylle, siellä hiljenee.

Liikkeet jatkuvat, kun videointi loppuu. Eivät silloin, kun rec-nappi on vapautettu ja kuvaaminen lopetettu, vaan silloin, kun kamerasovellus puhelimestani on varmasti suljettu.

Hän taitaa olla tullut isäänsä välttäessään taltioiduksi tulemista, todisteiden jättämistä.