Kaiken sen arvoinen

Poikamme syntyi terveenä ja tomerana lähes kaksi viikkoa lasketun ajan jälkeen. Hän oli ja on edelleen melkoisen kunnioitettavan kokoinen, iso pieni mies.

Hänellä on kirkas katse ja huomiotaherättävän suuret kädet. Hän on hyvin harvoin täysin hiljaa. Hänestä lähtee jatkuvaa ääntä niin syödessä, nukkuessa kuin vain ollessa, hermostumisesta puhumattakaan. 

Hänellä on kaikki hyvin, samoin myös meillä. Olemme päässeet uuteen kotiin keskelle paljaita puita, joissa linnut laulavat jo kevättä. 

Kaikki on vielä kovin vailla sanoja. 

Sen tiedän, etten vain yhtäkkiä muuttunut solutasolla, tullut joksikin toiseksi, kun minusta tuli äiti. Olen edelleen se sama minä, läpikotaisin ja kauttaaltaan. Chisua lainaten: Sama mieli, sama sydän, sama nainen. 

Erona on, ettei minuun satu enää. Tällainen olen silloin, puhtaana ja paljaana. 

Samanlainen olisin ollut jo aiemmin, jos asiat olisivat menneet hieman toisin. Se kaikki oli olemassa minussa. Nyt kivusta vapaana se pääsee esiin. 

Ei tapahtunut kaiken vanhan atomeiksi pirstovaa käännekohtaa, minuuden ydinräjähdystä ja uudelleen rakentumista. Äidiksi tulo ei hajottanut minua atomeiksi. Lapsettomuus hajotti. Luulen sen muuttaneen minua ihmisenä huomattavasti enemmän. 

On myös toinen asia, jonka tiedän varmaksi. 

Tekisin kaiken uudelleen, eläisin kaikki samat hetket, kuukaudet ja vuodet, jos hän olisi maalissa vastassa. Jos ja kun ei olisi muuta keinoa saada juuri hänet.

Jos ja kun ei olisi muuta keinoa saada viimein elää hänen kanssaan hetkiä, joista niin kauan haaveilin, ja joiden kuvittelemista lopulta väistin ja pelkäsin. Saada jakaa ensimmäiset päivät ja viikot yhdessä Miehen kanssa, vain ihmetellä ja hymyillä loputtomiin. 

Väsyneenä, mutta perillä. Samalla kun niin moni asia on vasta alussa. 

Muistelen edelliseen postaukseen saamaani lukijan tsemppaavaa kommenttia, jossa todettiin odotuksen olevan kaiken sen arvoista. 

Toden totta. 

Kaikki se kipu, tuska, pelko, yksinäisyys. 

Kaikki ne kyyneleet, tuhannet ja taas tuhannet, poskiani jo näivettäneet, perin pohjin virtaamisellaan niitä kyllästyttäneet.

Hän on kaiken sen arvoinen.