Lapsemme on rakastunut yhteen Risto Räppääjä-elokuvaan.
Jokin siinä vetoaa häneen hämmentävän vahvasti.
Kenties värikkyys, näyttelijöiden korostettu puhetapa ja reaktiot.
Lapset päähenkilöinä. Ja musiikki, ennen kaikkea musiikki.
Tarttuvat laulut, niihin liitetyt hauskat koreografiat.
Harva se päivä hän haluaa katsoa ”Ristoo”, vain tätä yhtä tiettyä niistä.
Sunnuntai-iltapäivänä pieni, virkaintoisuudessaan vertaansa vailla oleva sormi nousee ylös.
Osoittaa ensin iskää, niin kuin aina.
Sitten se siirtyy minun kohdalleni.
”Äiti tanssii!”
Ja me tanssimme.
Mieskin, joka ei koskaan, missään tilanteessa tanssi.
Lapsi katsoo meitä molempia vuorotellen.
Hänen koko naamansa loistaa.
Hänen pieni kehonsa hakee rytmiä olohuoneen matolla.
Hän hytkyy, pomppaa, pyörii.
Nauraa, hihkuu innoissaan.
Hän tekee kaiken itselleen (ja taaperoille) tyypilliseen tapaan:
Täysillä tai ei ollenkaan.
Aurinko paistaa ikkunoista sisään, antaen lupauksen lisääntyvästä valosta.
Ja me katsomme toisiamme, tanssimme kukin omalla tyylillään, typerä virne kasvoillamme.
Hän ei tarvitse oikeastaan mitään muuta, kuin meidät.
Ei hienoja leluja, ei Leos Leikkimaata, ei itsetehtyjä syntymäpäiväkutsukortteja.
Kun hänellä on meidät, hänellä on kaikki.
Ja hänellä on.
tiistai 11. helmikuuta 2025
Me tanssimme
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hei
VastaaPoistaOlipa ihana postaus, mulle tuli ihan kyyneleet silmiin. Toivon niin paljon iloa ja valoa teidän kevääseen.
Kuinka töihin paluu ja päivähoidon aloittaminen on lähtenyt sujumaan?
Voi kiitos niin kovasti! Töihin osa-aikaisena palaaminen on ollut paras idea miesmuistiin. Uskon myös, että lapselle päivähoidon aloittamisen ajankohta oli oikein hyvä, vaikka sitä etukäteen kipuilin ja pelkäsin niin kovasti, että tuhanteen kertaan olin jo perumassa päivähoitopaikkaa. Mutta niin vain ujo, arka ja hyvin hitaasti lämpiävä lapsi on solahtanut suht nopeasti ja kivuttomasti ryhmään, saanut kavereita (jotka ovat jo hyvin tärkeitä) ja kokemuksen, että muihinkin kivoihin aikuisiin voi luottaa, kuin vanhempiin. Joten valoa kohti mennään.. Samoin sinne mahdollisimman paljon auringonsäteitä kevääseen!
VastaaPoistaJostain muistan lukeneeni (lähdekritiikillä 0) että lapset, joiden perheissä on tanssittu yhdessä, ovat itsevarmempia ja omaavat vahvemman resilienssin kuin he joilla ei tätä kokemusta ole. Meilläkin alettiin siis tanssia tämän tiedon jälkeen. Lapsen nauru ja ylpeys omista taidoista on ihaninta mitä tiedän.
VastaaPoistaNo sitä suuremmalla syyllähän aina on aika tanssia! ;)
Poista