Olen suihkussa, kun se tapahtuu.
Yhtäkkiä kehossani muljahtaa ikävästi. Se tunne on tuttu, niin tuttu.
Tunnistan sen heti. Olen tuntenut sen niin monta kertaa aikaisemmin.
Se tuntuu ihoni alla, sisäelimiä syvemmällä. Solutasolla.
Kehoni ja mieleni ovat niin vahvasti yhteenkietoutuneet, että keho tuntee sen ensin, ennen kuin mieli ehtii ajatella.
Se
on tunne, joka tulee aina hetki ennen kaiken alleen peittävää, täysin
puhtaaksi siivilöitynyttä kauhua. Pelkoa, joka lamaannuttaa.
Sitä seuraava ajatukseni pysäyttää minut: Mitä tässä todellisuudessa odotetaan?
Odotanko minä sitä, että uusi suunta yhteisessä elämässämme voi alkaa –
vai odotanko sitä, että tulen jätetyksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti