keskiviikko 4. marraskuuta 2020

Sekopää

Ostan kahdenlaisia ovulaatiotestejä, halvempia ja kalliimpia.
Aloitan testaamisen varhain, kuten on suositeltu.
Teen halvempia liuskatestejä tunnollisesti, ja kerta toisensa jälkeen tuijotan yhtä punaista viivaa.

Miehen näkökulmasta toimintani näyttäytyy maaniselta, lähes sekopäiseltä. Hän on ihan oikeassa, sitä se onkin. Mies kertoo, että tunnun vieraalta. Ettei hän haluaisi nähdä minua tällaisena, vainoharhaisesti erilaisia tikkuja kyttäävänä, sinne tänne käyttöohjeiden kanssa syöksähtelevänä, hermostuneena olentona.

En minäkään haluaisi nähdä itseäni tällaisena. Mutta tällainen silti olen.
Minun on pakko olla.

Kun laskennallinen ovulaation aika olisi seuraavana päivänä, ja edelleen testiin piirtyy yksi punainen viiva, alan ahdistua. Siirryn kalliimpiin testeihin. Olen kuuliaisesti neljä tuntia virtsaamatta ennen testaamista, ohjeen mukaan. Testistä minua tuijottaa yhden viivan sijaan tyhjä pyöreä ympyrä.

Lopulta yhtenä iltana romahdan, kun paine on musertaa minut alleen.
Testaamista ei ole jatkunut kuin muutamia päiviä, mutta olen jo lopen uupunut.
Tekisi mieli lopettaa. Luovuttaa, antaa olla, sanoa etten osaa enkä jaksa tätä.
Mutta en voi. Tiedän voivani elää tämän asian kanssa parhaiten niin, että tunnen tehneeni tarpeeksi.

Itken Miehen sylissä, että on minun vastuullani, että tämä asia etenee.
On minun vastuullani selvittää, mitä kehossani tapahtuu ja löytää paras ajankohta yrittämiselle.
Ylimääräistä yrittämistä kun ei meistä kummankaan tee mieli, ei tässä tilanteessa.

Luen keskustelupalstojen kokemuksia ovulaatiotesteistä.
"En tiedä mitään, mikä saisi mieheni yhtä iloiseksi, kuin näytössä näkyvä hymynaama!" lukee kalliimman testin omilla sivuilla, muiden käyttäjien kokemuksissa.
En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa.

Rintaani puristaa tieto siitä, että minun pitäisi olla perillä, selvittää, tietää.
Aikaa sille kaikelle on kauhistuttavan vähän ja seuraava mahdollinen kerta on kuukauden päästä.

En kuitenkaan tiedä. Ja jos minä en kohta ala tietämään, tämä ei lopu ikinä.
Minulla pitäisi olla vastauksia, mutta ei ole.

Netti sivistää minua síitä, että kaikilla naisilla ovulaatio ei vain näy testeissä.
Entä jos ovulaationi meni jo? Entä jos sitä ei ollutkaan?

Viimeinen ajatukseni ennen nukahtamista on, ettei kukaan lapsi ansaitse kasvaa näin ahdistuneessa kehossa.

2 kommenttia:

  1. Etkö huomaa ovulaatiota mitenkään? Esimerkiksi kohonneina seksihaluina? Viime kirjoituksessa ihmettelit, miten raskautuminen voi olla niin vaikeaa. Eihän se välttämättä ole, jos kroppa toimii niinkuin pitäisi, sillä silloin ovulaation aikaan nainen on halukkaimmillaan, mikä tietysti johtaa seksiin, joskus montakin kertaa päivässä, joka tietysti lisää raskautumisen mahdollisuutta.

    Kannattaa opetella kuuntelmaan kroppaansa. Esimerkiksi minulla on ihan selvä kierto. Kuukautisten pari ensimmäistä päivää olen hyvin kipeä ja esimerkiksi urheilusuorituksissa on ihan selvä notkahdus. Sen jälkeen olo helpottuu ja tulee myös lyhyt halukas kausi samalla kun vuoto loppuu. Muutaman päivän olottoman olon jälkeen tulee ovulaatio, jolloin pari päivää on vain seksi mielessä. Sen jälkeen voivat alkaa jo lievät pms-oireet, esimerkiksi rinnat ovat todella arat ja mieliala alhaalla. Kuitenkin vähän ennen kuukautisia rintojen turvotus hellittää ja tekee taas seksiä mieli. Kunnes kierto alkaa alusta. Kai tunnistat itsessäsi näitä vaiheita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos kommentistasi. Lopetin ehkäisypillerit reilut pari kuukautta sitten 13 vuoden käytön jälkeen. Luonnollinen kiertoni oli minulle täysin tuntematon asia. Olemme varsinaisesti yrittäneet lasta vasta tässä kierrossa ja aikaa tutustua omaan kiertoon on ollut vähän.
       
      Olet todella oikeassa siinä, että ovulaatiota voi harjoitella tunnistamaan omassa kehossa. Huomasin sen myös lopulta itsekin tässä kierrossa, kun tunsin mm. ovulaatiokipuja, joita en ole aiemmin (ainakaan tietoisesti) tuntenut. Kirjoitan siitä lisää seuraavaksi.
       
      Haastetta omaan tilanteeseeni on tuonut, että henkiset paineet löytää oikea hetki yrittämiselle ovat valtavat eikä luottamus omaa kehotuntemustaan kohtaan ole ehtinyt rakentua. Tulee haparoitua monessa asiassa ahdistuksen keskellä. Tästä kuukaudesta oppineena aion kuunnella kehoani enemmän ja tarkemmin. Kiitos, kun jaoit kokemuksesi siitä, miten oman kropan voi oppia tuntemaan. Se kannustaa luottamaan itseeni. 

      Poista