sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Selvennys universumille

Muutama haalea, lähes huomaamaton tippa verta.
Ensimmäiset ajatukseni ovat tunteettomasti, että arvasin tämän. Tiesin, että näin tulee käymään.

Oloni on turta. Onneksi en antanut itseni toivoa.
Olen yksin kotona. Kävelen ympäri asuntoa, päädyn lopulta sohvalle makaamaan.

Huomaan itkeväni ääneen. Jo tutuksi tullut lievään pahoinvointiin yhdistyvä sylkineste nousee jälleen kerran suuhuni. Lopulta itken niin voimakkaasti, että olen lähempänä oksentamista, kuin koskaan ennen näiden viikkojen aikana. Kuinka ironista. 

Kai on mahdollista, että mystinen oksettava olo on voinut olla yksinkertaisesti stressiä.
Vai voiko fyysistä pahoinvointia todella tuntea ainoastaan siksi, että haluaa niin kovasti voida pahoin?

Joka kerta kun rauhoitun, muistan mitä on taas edessä parin viikon päästä.
Itken entistä kovempaa. Kuulevatkohan seinänaapurit? En välitä.

Tiedän, etten itke niinkään sitä, että epäonnistuimme tällä kertaa. Itken sitä, mitä joudun taas pyytämään. Että joudumme taas yrittämään, vaikkei kumpikaan meistä halua sitä näin.
Se tuntuu niin hirveän pahalta, että hädin tuskin pystyn siihen itsekään.

Itken sitä, mikä tunnelma vallitsee kotonamme sen jälkeen. Itken sitä, miten etäiseksi Mies muuttuu, loittonee hiljaa kauas luotani. Niin kauas, että välillä pelkään, saanko häntä enää takaisin.

Haluaisin vain nukahtaa ja herätä sitten, kun tämä kipu on poissa. Jos tämä kipu joskus on poissa.

Kehoni vaikuttaa toimivan kuin kello, valitettavasti. Kuukautisten oletettu alkamispäivä on tänään. Täsmällistä. Tänään järjestetään myös illanistujaiset ystäväpariskunnan luona, jonne meidän pitäisi mennä.

Verta ei vuoda, mutta laitan siteen valmiiksi. Sidepaketin kyljessä lukee Blood and beyond.
Mitä ikinä silläkin tarkoitetaan, en tiedä. Silti se puhuttelee, koska minulle tämä todella on jotain paljon enemmän, kuin vain verta. Se tarkoittaa niin paljon muutakin. Siitä seuraa niin monia asioita. Pyyhin viimeisen kyyneleen silmäkulmastani sekuntia ennen kuin kyytiimme tulevia kavereita istuu autoon.

Pitäisi varmaan olla varovaisempi siitä, mitä toivoo

Jatkossa universumille selvennykseksi: haluaisin voida pahoin siksi, koska olen raskaana.
En muuten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti