Toisten kengät

Olen myöhässä harrastuksesta. Pukuhuoneessa ei ole muita, salista kuuluu jo ääniä.
Ripustan takin naulaan, kaivan vesipullon esiin.

Katseeni kiinnittyy muiden naisten kenkiin, joita lojuu lattialla sekalaisessa rivissä. 

Jokaisella on omanlaisensa. Lenkkareita, nilkkureita, saappaita.
Uusia, risaisia, kotoisia, kallista merkkiä, mutaisia, neonvärisiä.

Jotenkin ne kaikki näyttävät ihan erilaiselta, kuin minun kenkäni.
Minun kengistäni puuttuu jotain, mitä muiden kengistä huokuu.
En tiedä, mitä se on. Ehkä normaalin arki-illan rentoa huolettomuutta.

En ole enää heidän kaltaisensa. Olen taas jotain muuta.

Olen nainen, joka teki hetki sitten negatiivisen raskaustestin eikä tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu.
No, ei kun vaan heti perään uutta yritystä. Niinhän sitä voisi ajatella. 

Mutta se ei ole niin yksinkertaista, ei näissä kengissä.

 

On kuin paksua, mustaa, tervamaista mönjää kaadettaisiin päälleni, kunnes peityn siihen kokonaan.
Minun kuuluisi uida nyt eteenpäin, mutten tiedä miten. Yritän liikuttaa raajojani, mutta ne eivät liiku.

Ajatukseni eivät liiku, nekin jähmettyvät näkemään pelkkää mustaa ympärillään.

Takerruin raskauden mahdollisuuteen enemmän, kuin halusin myöntää itselleni.
Koska tuntui niin vapauttavalta, ettei enää tarvitsisi miettiä niitä asioita, joita olin miettinyt.
Ottaa huomioon niitä asioita, jotka olin joutunut ottamaan huomioon. 

Asioita, joista noiden muiden kenkien omistajat eivät tiedä mitään.
 

Se kirvelee eri tavalla, kun jo kerran annettu toivo otetaan pois.
Kun saa hetken ajan kokea, millaista kaikki voisi olla. 

 

Kun elää ihokontaktissa toivon kanssa.
Kun toivo ei ole mikään kaukainen taru, vaan jotain mikä tuntuu pelkästään uloshengittäessä. 

 

Tämä kipu tuntuu erilaiselta, kuin kipu, jota tuntui ilman toivoa.
En edelleenkään varsinaisesti tunne, että jompi kumpi kipu on helpompaa.
Se on vain erilaista. 

Seuraavana päivänä kuukautiset alkavat oikeasti.

Samalla mietin, että on niin paradoksaalista, miten kovasti ihminen voi haluta voida pahoin.

Olisin halunnut voida pahoin. 

 

Nyt voin pahoin, mutten sillä tavalla kuin olisin toivonut.