Vuosia sitten olimme Miehen kanssa kahden kaukaisessa maassa.
Olimme onnellisia ja ihmeissämme kaikesta uudesta ympärillämme.
Nautimme huumaavasta vapaudesta ja siitä, että saimme puhua keskenämme suomea ilman että kukaan ymmärsi sanaakaan. Huolista ei ollut vielä tietoakaan. Tai oli, mutta ne olivat toisenlaisia.
Olimme käyneet hieronnassa ja tulimme juuri 1,5 tuntia rentouduttuamme takaisin span aulaan.
Maksettuamme olimme tekemässä lähtöä takaisin helteiseen ulkoilmaan, kun meitä palvellut nainen viittoili kohti palvelutiskin päällä olevaa lasipurkkia. Se oli täynnä pieniä ohuita paperisuikaleita.
Hän kehotti meitä ottamaan purkista mukaamme tärkeät lauseet.
Miehen lapussa kerrottiin, että miten hetkessä elämisen valinta täytyy tehdä jatkuvasti uudelleen. Melko tyypillistä, hän totesi ja kohautti olkapäitään.
Avasin oman, taitellun lappuni. Siinä oleva teksti oli lyhyempi.
En ymmärtänyt lainkaan, mitä sillä tarkoitettiin, mutta siinä oli mielestäni pahaenteinen kaiku.
Yhtenä yönä minulle tulee pakottava tarve etsiä tuo lappu uudelleen, vuosien jälkeen.
En muista enää tarkkaan, mitä siinä luki, mutta ymmärrän yhtäkkiä, että se oli ennustus tulevasta. Vaikken edes usko sellaisiin.
Aamulla kaivan esiin pienen pussukan, jossa säilytän vieraiden maiden rahoja.
Lappu löytyy sieltä, siististi talteen laitettuna.
Tänä päivänä taidan tietää, mitä lappu tarkoitti.
"Eyes with tears. Keep your vision clear."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti