Luen Heli Pruukin, Raili Tiihosen ja Minna Tuomisen kirjoittamaa lapsettomuutta käsittelevää kirjaa Toisenlainen tie – tahaton lapsettomuus, kriisi ja selviytyminen.
Kirjassa on paljon hyvää perustietoa lapsettomuudesta ja erilaisia kokemuksia siitä, miltä tuntuu kaivata lasta. Mutta tällaista tilannetta ei ole siellä. Sielläkään.
Kirjassa kerrotaan, että tahattoman lapsettomuuden taustalla voi olla biologisten syiden lisäksi myös sosiaalisia syitä: "Yksilö määritellään sosiaalisista syistä lapsettomaksi silloin, kun mies tai nainen ei toiveistaan huolimatta löydä kumppania, jonka kanssa perustaa perhe."
Yhdessä sivulauseessa mainitaan, että nykyään lapsia toivotaan usein noin kolmekymppisinä, mutta jos niihin aikoihin erotaan ja uutta kumppania ei löydy tai kumppani ei halua lapsia, ei lapsia saada ehkä lainkaan.
En väitä, että tahatonta lapsettomuutta käsittelevään kirjallisuuteen tulisi automaattisesti sisällyttää yksityiskohtainen kuvaus näin harvinaisesta (?) tilanteesta, kuin itselläni. Mutta yleisesti ottaen voisi mainita, että on myös mahdollista, että parisuhteen osapuolilla lapsitoiveet eriävät, mikä voi aiheuttaa hankalan ja ristiriitaisen tilanteen, jossa joutuu väkisin punnitsemaan eroa yhtenä vaihtoehtona.
Eikö minun tilanteeni ole sosiaalinen syy tahattomaan lapsettomuuteen?
Jos ei, millainen syy minulla on, filosofinen?
Vai katsotaanko tämä omaksi valinnaksi – itseaiheutetuksi, kuten sinkkuuskin toisinaan katsotaan?
Olenko tilanteeni takia jotenkin vähemmän kipeästi lasta toivova ihminen, kuin joku muu?
Onko sinkkukin sellainen?
Maailmassa vaikuttaa olevan kaksi yleisesti tunnustettua vaihtoehtoa tahattomalle lapsettomuudelle:
a) ollaan parisuhteessa ja toivotaan yhdessä lasta, jota on biologisista syistä vaikea saada
b) ei olla parisuhteessa, mutta toivotaan kumppania ja/tai lasta.
Ajatellaanko yhteiskunnassamme automaattisesti, että mikäli pariskunnalla on eriäviä mielipiteitä lapsitoiveesta, se on ero ja sillä selvä? Onko se, että kukaan eläisi tällaisessa asetelmassa sekuntia kauempaa, ajatuksena niin absurdi, ettei sellainen tule mieleenkään edes aiheesta kirjaa kirjoittaessa?
Mutta onhan tämä aika selvä juttu.
Suurelle osalle ihmisistä tällaista lapsettomuutta ei ole edes olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti