perjantai 2. lokakuuta 2020

Tulee aamu

Tulee aamu, kun herätessäni uuteen päivään en voi uskoa, mikä ensimmäinen ajatukseni on.

Se tuntuu yhtä epätodelliselta, kuin surrealististen, alitajuntaisten unien tapahtumat.
Sellaisten, joissa ajetaan FBI-agenttien kanssa moottoripyörillä takaa hämärämaailman rikollisia – jotka ovat muurahaiskarhuja.

On mahdollista, että tulin raskaaksi.

Tässä hetkessä tärkeintä ei ole se, olenko tai tulinko.
Tärkeintä on se, että se on ylipäänsä mahdollista. Tähän hetkeen asti en ole tiennyt varmaksi, tulisiko se koskaan olemaan.

Ensimmäisenä päivänä yrittäessäni sisäistää asiaa kehoni valtaa useita kertoja kokonaisvaltainen tärinä. Kuin sisälläni kuohuisi valtava voima, joka lymyäisi syvyyksissä jykevänä, kuin pinnan alla häilyvä jättimäinen jäävuori.

Käteni vapisevat, kun täytän tiskikonetta. Voiveitsi tippuu lattialle.

Vihdoin tämä ei ole enää vain meidän käsissämme, vaan ehkä myös jonkun tai jonkin toisen.
Kohtalon, Jumalan, universumin? Tai sitten ei kenenkään.

Mikä tahansa noista tuntuu tervetulleelta vaihtelulta. Sanat ovat vähissä, mutta sen voin sanoa.

2 kommenttia: