Syötyäni pari viikkoa joka päivä sukulaiselta saatuja luumuja, päätän käyttää niistä viimeiset smoothieen.
Pakastimesta löytyy valmiiksi kippoon pilkottu banaani, johon lisään avokadon.
Joukkoon lorautan vähän maustamatonta jogurttia.
Viimeisenä perkaan sekaan kahdeksan luumua.
Heitän kivet sitä mukaa roskiin, kun saan ne kaivettua ulos.
Ohikulkiessa vilkaisen luumukulhoon.
Pohjalle on näköjään jäänyt vielä pari. Sama kai se on laittaa nekin.
Ne jäävät keittiötasolle sauvasekoittimen viereen, kun käväisen pikaisesti olohuoneessa.
Blenadatessa ääni paljastaa heti viimeisten aivottomien minuuttien tapahtumat.
Olen unohtanut poistaa kivet kahdesta viimeisestä luumusta.
Katson smoothieseosta, jossa kivien palaset lilluvat iloisesti.
Ärsyttää.
Viimeinen, täydellisen pehmeä avokado, ja tuhlasin sen tähän.
Ajatus pienistä, mutta kovista kivensiruista suussa ei houkuta.
Järkeilen, että ehkä smoothien voi vielä pelastaa siivilöimällä sen huolellisesti.
Hetken päästä tarkastelen tiheään siivilään jäänyttä mössöä.
Suunnilleen kaikki ylimääräinen vaikuttaa jääneen siihen.
Lusikoin siivilöidyn smoothien jälkiruokakippoon.
Ensimmäiset kolme lusikallista vaikuttavat normaalilta.
Seuraavassa lusikallisessa huomaan lähes olemattoman siivun kiveä.
Ehkä voin elää niiden kanssa, jos ne ovat noin pieniä ja yksittäisiä.
Pari seuraavaa lusikallista ovat hyviä, kunnes löytyy seuraava, vähän isompi palanen.
Yhtäkkiä mieleen välähtää jostain, ettei kirsikan kiviä pitäisi syödä.
Eikös niissä ole jotain huonoa? Koskeekohan sama myös luumua?
Koskee, kertoo Google.
Sekä kirsikan että luumun kivet ovat myrkyllisiä.
Tarkemmin sanottuna ne sisältävät syanidia.
Luumun kiven kokonaan nielaiseminen ei ole niin vakavaa, sillä kuori kiven ympärillä estää myrkkyä vapautumasta.
Se ei ole niin paha, kuin kiven syöminen murskattuna.
Mitä olen juuri parhaillaan tekemässä.
Paiskaan smoothien vessanpöntöstä alas.
Kuinka paljon ehdin sitä syödä?
Kuinka paljon vaaditaan myrkytykseen?
Minä en tule kuolemaan tähän määrään, sen tiedän.
Mutta entä se toinen sisälläni, joka on sata kertaa pienempi?
Ei ole kovin kauaa, kun sen todettiin elävän rakenneultrassa.
Mitä jos nyt olen tappanut sen?
Tai ehkä en tappanut, mutta pilannut terveyden?
Aiheuttanut omalla toiminnallani pysyvää haittaa?
Miten tämä voi olla mahdollista, miten näin voi käydä kenellekään?
Seuraavan puoli tuntia yritän perustella itselleni, miksi tämä todennäköisesti oli täysin harmitonta.
Sen jälkeen soitan myrkytystietokeskukseen.
Se on ensimmäinen mieleen tuleva paikka.
Myrkytystietokeskuksesta ollaan sitä mieltä, ettei noin vähästä määrästä luumunkiviä ole haittaa minulle eikä todennäköisesti lapsellekaan, mutta he eivät varsinaisesti voi ottaa kantaa raskauteen liittyviin asioihin.
Jos asiani koskee erityisesti sitä puolta, on olemassa Teratologinen tietopalvelu, jossa osataan kertoa tarkemmin sikiön kehitykseen vaikuttavista haitallisista aineista. Haluaisinko soittaa vielä sinne?
Haluan. Selostan asiani uudelleen.
Yritän kovasti olla miettimättä, miten idioottimaiselta kuulostan.
Teratologisessa tietopalvelussa ollaan sitä mieltä, että mikäli myrkytystietokeskuksessa on arvioitu, ettei syödyn luumukivimurskan määrä ole minulle haitallinen, ei se ole sitä vauvallekaan. Määrän pitäisi olla paljon suurempi, että sillä olisi vaikutusta mihinkään.
Huh. Hyvä, kiitos.
Tämän halusinkin vain kuulla, oman mielenrauhani takia.
”Mutta älä tee noin enää”, nainen puhelimessa toteaa.
Joo.
En meinannut.
Illalla tunnen tuttuja liikkeitä sohvalla.
Ehkä tästäkin selvitään.
Hei, jos yhtään lohduttaa niin luulen että jotain tuollaista käy raskauden aikana meille jokaiselle. Ainakin itselleni on käynyt. Ja pitää myös muistaa että istukka on aika hyvä suodatin.
VastaaPoistaEnpä edes tajunnut ajatella tuota istukan toimintaa suodattimena.. Mutta kiitos, aion jatkossa yrittää muistaa lohduttautua sillä! :D Se on totta, että harva pystyy olemaan koko raskausajan jokaikinen sekunti ihan skarpeimmillaan, oli lapsi miten toivottu tahansa.
PoistaVoi hitto kun niin muistan nuo pelot milloin mistäkin.
VastaaPoistaMulla oli suorastaan kuuma linja Teratologiseen tietopalveluun silloin yli 20 vuotta sitten...
Se on siis vieläkin olemassa? Oli kyllä paljon hyödyllistäkin asiaa, esim. hiustenvärjäämisestä raskausaikana ei silloin paljon puhuttu, mutta tuolla teratologisessa neuvontapuhelimessa suositeltiinettei hiuksia värjättäisi ainakaan ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana.
Pesuaineina käytin vain mäntysuopaa, mutta kerran pesin uunin stydimmällä uuninpuhdistusaineella, joka suihkutetaan uuniin ja sitten uuni lämmitettiin. Avasin uuni luukun, ja hönkäisin kitkerää ilmaa. Sain siitä hirveät morkkikset tietysti.
Näin jälkikäteen ajattelen, että olisin voinut ottaa rennommin, mutta taitaa olla ainakin meille lapsettomuudesta kärsineille ominaista pelätä ja stressata aivan kaikesta.
Olemassa on edelleen! Itse en ollut tätä aiemmin kuullutkaan tästä, mutta tulipahan todistettua..
PoistaEhkä juuri tahattoman lapsettomuuden tausta aiheuttaa sen ultimaattisen morkkiksen, jossa pahinta ovat hirveä syyllisyys ja epäusko. Lähinnä siitä, miten tuli oltua niin huolimaton, vaikka on pitkään toivonut raskautta eikä todellakaan pidä sitä itsestäänselvänä.
Vaikka eihän se niin mene, eihän kauan odotettu raskaus jotenkin automaattisesti poista vahinkojen ja arkisten kömmähdysten mahdollisuutta.