Märkää

Kiireinen iltapäivä töissä. Käydessäni hätäisesti vessassa huomaan, että alushousut ovat märät.
Eivät kostean valkovuototahraiset, vaan märät.

Voisi luulla, että olen pissannut housuun.
En käsittääkseni ole.

Ilmeisesti valkovuotoa on tullut nestemäisemmässä muodossa, ja aiempaa reilumpi määrä.
Ei ole aikaa jäädä pohtimaan enempää, vaan jatkan toiseen palaveriin.

Seuraavan kerran pikkuhousut tulevat mieleen vasta kotipihassa, lämmitystolpan ajastinta säätäessä.

Ne olivat läpimärät. Miksi?

Olen huomannut lisääntynyttä kosteutta raskauden aikana.
Aamulla sängystä noustessa tunnen välillä selvästi, kun valkovuotoa oikein holahtaa housuihin.

Olen siis havainnut kosteutta aiemminkin.
En suoranaista nestemäistä märkyyttä.

Mitä tämänpäiväinen oli?
Valkovuotoako, vai lapsivettä?

Mitä jos se oli lapsivettä?

Onko tapahtumassa jotain huonoa, josta en tiedä vielä lainkaan, mutta tulen pian tietämään?

Seuraava vessakäynti kertoo, ettei vuoto ole jatkunut, vaan housut ovat kuivuneet.
Se ei kuitenkaan poista epäilyksen siementä, joka on jo kylvetty.

Voiko lapsivesi mennä ilman, että sitä tunnistaa lapsivedeksi?
Ilman, että tuntisi mitään ihmeempiä kipuja tai kramppeja?

Kyllä kai, miksei voisi?

Olen nykyään niin pihalla kehoni toiminnasta, ettei olisi mikään ihme, vaikken tajuaisi jotain ilmiselvää.

Googletan kuumeisesti olohuoneen sohvalla, hämärtyneen illan kelmeän keinotekoisessa valossa.
Lienee ainakin selvää, että jos vuoto on lapsivettä, se ei lähtökohtaisesti ole hyvä asia ollenkaan.

Monella nettisivulla ohjeistetaan laittamaan alushousuihin side ja/tai vessapaperia, jotta olisi helpompi erottaa, onko vuotoa tullut lisää, miten paljon, ja minkäväristä se on.

Jossain lukee, että lapsivesi on tuoksultaan makeahkoa, samantyylistä kuin siemenneste.

Minkätuoksuista tämänpäiväinen vuoto oli?
Enpä tajunnut haistaa.

Side pysyy kuivana yhtä pientä valkovuototahraa lukuunottamatta.
Luulen tietäväni sen olevan valkovuotoa, koska se on voidemaista eikä kastele.

Toisaalta, jos nestettä tulisi lisää, eikö side imisi sen? Ehkä se sitten näkyisi housuihin tungetussa vessapaperinpalassa, joka ei millään meinaa kestää paikoillaan.

Istun torkkupeitto sylissä jouseksi jännittyneenä ja kuulostelen oloani.
Tuntuuko mitään outoa, erilaista?

Kerran kipu välähtää ikävästi oikeassa kyljessä, vaikka teen vain huomaamattoman asennonvaihdon.
Se tuntuu yllättävän terävältä.

Olenko tuntenut näin aiemmin?

En tiedä, en muista?
Miten voisin muistaa kaiken?

Entä jos päätökset, jotka nyt teen tai jätän tekemättä, ovat niitä, joita kadun koko loppuelämäni?

Tunnen vauvan liikkeet silloin tällöin. Päässäni ne kääntyvät vaisummiksi kuin tavallisesti, jotenkin ponnettomiksi. Niitä on myös mielestäni harvemmin, kuin normaalisti iltaisin.

En tiedä, johtuuko se siitä, että olen juuri lukenut, että niin voi käydä, jos lapsivesi menee ennenaikaisesti, vai siitä, että niin oikeasti tapahtuu.

Minuutit uusia potkuja kuulostellessa ja merkkejä normaalista etsiessä tuntuvat vuorokausilta.

Onko hän vain erilaisessa, huonommassa asennossa sisälläni?
Vai onko se mieleni, joka tässä on kiepsahtanut väärään asentoon?

Mies tulee kotiin ja havaitsee, että olen hyvässä vauhdissa kohti hermoraunioisuutta.

Hän arvelee, että jos jotain akuuttia alkaisi seuraavaksi tapahtumaan, luulisi, että sen huomaisi jostakin. Hän ehdottaa, että soittaisin huomenna aamulla kaiken varalta neuvolaan.

Onnistun lopulta saamaan itseni nukahtamaan hokemalla itselleni, että olen myöhäisillasta tuntenut muutaman napakamman potkun, eikä vuoto ole jatkunut.