Soitan klinikalle saatuani uusien kilpirauhasverikokeiden tulokset.
Tällä kertaa TSH-arvoni on 3,0.
Keväällä se oli 2,7. Tuolloin lääkärini oli sitä mieltä, ettei sen perusteella määrätä vielä lääkityksiä, vaan verikoe uusitaan muutaman kuukauden päästä. Ihanteellisena maksimirajana raskautta toivoville pidetään lukemaa 2,5. Koska arvoni oli vain vähän sen yli, tulokseni oli hänen mukaansa "harmaalla alueella".
Nyt harmaa alue on kadonnut, ja saan tyroksiinireseptin. Annostus on pieni, vain 25 mikrogrammaa.
Verikokeet uusitaan kolmen viikon päästä.
Aloitan lääkityksen heti seuraavana päivänä, vaikka kuukautisten alkuun on vielä aikaa.
Mutta koska tiedän, etten ole raskaana, mitä väliä sillä on? En tiedä, ketä yrittäisin huijata viivyttelemällä.
Olen tyytyväinen, sillä salaa toivoin TSH-arvon olevan tarpeeksi koholla lääkityksen aloittamista ajatellen. Olen lukenut viime aikoina paljon sopivan tyroksiinilääkityksen hyödyistä raskautta toivottaessa. Tiedän, että joidenkin kohdalla vaikutus on ollut suorastaan käänteentekevä.
Kaiken sen tiedon valossa tuntuu tärkeältä, että arvo yritetään saada laskuun, pian.
Siitä huolimatta tämä kaikki tuntuu hassulta.
Eihän minulla varsinaisesti ole diagnosoitu kilpirauhasen vajaatoimintaa.
En ole huomannut mitään erityisiä oireita. Tottakai olen ollut koko kevään todella väsynyt, mutta olen yhdistänyt sen muihin asioihin, kuten siihen että arkena nukun kroonisesti liian vähän, työni on kuormittavaa eikä tämä kotitilannekaan ole mieltä varsinaisesti ylentänyt.
Tulokseni ovat täysin viitearvoissa (normaali maksimiviitearvo on 4,2), mikäli en toivoisi raskautta.
Lääkitys on ainoastaan sitä varten, että tulisin raskaaksi.
Minulla on täysin terveen ihmisen identiteetti. Olen sairastanut verrattain hyvin vähän lapsuuden korvatulehduksia lukuunottamatta.
En ole koskaan ollut osastohoidossa minkään syyn takia. En ole edes murtanut mitään.
En ole käyttänyt säännöllisiä lääkityksiä e-pillereitä lukuun ottamatta.
Nuorempana tunsin jatkuvasti olevani viallinen, vaikkei minussa varsinaisesti oltu todettu mitään vikaa.
Ja nyt tuntuu kuin olisin jatkuvasti kuvainnoillisella tutkimuspöydällä tarkasteltavana milloin minkäkin asian takia, ja tarvitsemani pilleripurkit lisääntyvät yöpöydällä sitä mukaa. Vikaa löytyy vian perään. Sellaisistakin asioista, joita olen pitänyt ihan normaaleina.
Aikuisän akne, ei tervettä vaan oire pahemmasta ongelmasta. Rintojen välissä on karvoja, epänormaalia, sama juttu. Munasarjojen toiminta, oikea murheenkryyni, tilanne todella paha. Kilpirauhasen toiminta, puutteellista.
Aknesta puheen ollen, se on palannut täyteen loistoonsa nyt, kun e-pillereiden poisjättämisestä on kulunut vuosi. Vuosien ajan elättelin toiveita, ettei minulla olekaan aikuisiän aknea ja ihoni pitkään jatkunut hyvä kunto johtui vain siitä, että teini-ikä meni ohi. Nyt voi todeta, että hyvä kunto oli ainoastaan e-pillereiden ansiota. Ihoni ällöttää minua.
Olen kuitenkin samaan aikaan ristiriitaisella, omituisella tavalla tyytyväinen, että joistain löydetään vikaa, ja onneksi se ei ole Mies.
En osaa kuvitella, miltä tuntuisi, jos mistään ei löytyisi huomautettavaa, mutta raskaus vain jäisi kerta toisensa jälkeen alkamatta. Uskon, että saattaisin ottaa sellaisen tilanteen vielä raskaammin. Sympatiani ovat niiden puolella, joille se on todellisuutta.
Ehkä tyroksiini on se yksi puuttuva pala tässä 3000 palan palapelissä, jossa puolet kuvasta on ärsyttävästi merta ja toinen puoli taivasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti