Näyttelijä ja koomikko Jenni Kokander pohtii heinäkuun Me Naisissa (7.7.2021, 27/21) kesäloman paradoksia, jossa tekeväisen, toimettomuutta inhoavan ihmisen on mahdollista stressaantua jo etukäteen siitä, ettei saisi stressaantua ja suorittaa lomaa.
"Kesän raamittomuutta helpottamaan olen tehnyt itselleni kaksi lasta", hän kirjoittaa kolumnissaan.
Minäkin tein itselleni aamupalaksi voileivän.
Se oli naurettavan yksinkertaista.
Ensin levite. Sitten kalkkunaleikettä, salaattia ja paprikaa päälle.
Helppoa ja nopeaa, sen kun vain laittaa ainekset yhteen.
Ei lainkaan vaivaa, valmista syntyy hetkessä.
Ei minulla muuta.
Jotain 10 vuotta sitten seurasin erästä kivaa sisustus--lifestyleblogia.
VastaaPoistaEräässä postauksessa bloggari antoi vinkin: jos tahdot lähellesi ihmisiä, joiden seurassa viihdyt, tee ne itse. Enpä ollut ennen tullut mieleenkään näin näppärää diy- vinkkiä. Kunhan vain huvikseni olin ollut Väestöliiton lapsettomuusklinikan asiakkaana vuosikaudet. T. Selja
Ajatella, miten kätevää! Hassua kun ei ole tullut itse ajatelleeksi.
PoistaTällaiset "möläytykset" eivät lakkaa raivostuttamasta. Ymmärrän, ettei kaikkea voi varoa eikä maailma siihenkään voi mennä, ettei kukaan lopulta sano mitään, ettei joku vaan loukkaantuisi jostakin. Silti mielestäni näissä molemmissa esimerkeissä kulkee jo ihan maalasjärjellä ajateltuna asiallisen, kohteliaan ja muita kunnioittavan sanomisen raja.
Niin, ja kiitos kommentistasi. Saanko kysyä, minne lapsettomuuden polku teidät lopulta kuljetti?
Hei, meidän polku päättyi onnellisesti tyttövauvan syntymään.
VastaaPoistaVaikka en enää ole lapseton, nuo ajattelemattomat möläytykset aiheuttavat vituttelua yhä.
Onnea ja tsemppiä teidän polullenne. T. Selja
ihana kun teidän tarina päättyi onnellisesti Selja! ❤️
Poista-S
Hienoa kuulla, että teillä pitkä odotus päättyi lopulta hyvin, Selja.
PoistaVoin kuvitella, että edelleen kiinnität huomiota yllämainittujen kaltaisiin möläytyksiin. Itsekin vaikka tulisin nyt raskaaksi (tuskinpa tulen, mutta leikitään), niin on todella vaikea kuvitella, että siitä huolimatta enää koskaan pitäisin noita sanomisia sopivina, eivätkä ne särähtäisi korvaan. Kai osaa tästä kantaa aina mukanaan, kävi miten kävi.
Ja kiitos kovasti tsempeistä. :)
Moi pitkästä aikaa Kuu! Täällä mä olen käynyt lukemassa kyllä kaikki postaukset ja useaan meinannut kommentoidakin, mutta en ole saanut ajatuksia järkeväksi tekstiksi.
VastaaPoistaOlisi mukava kirjoittaa että kuuluu jotain uutta/parempaa mutta valitettavasti ei. Tällä hetkellä olen yövuorossa, en sentään (vielä) ole niin sekaisin että valvoisin tähän aikaan muuten vaan lapsettomuusblogissa ja velloisin omassa surussa.
Olen miettinyt niin monta kertaa tätä samaa asiaa. On jotenkin vaikea käsittää miten esim. julkkikset kertoo ensin haastattelussa miten teki toisen lapsen, jätti tekemättä tai miettii tekeekö lisää. Sitten kohta sama ihminen kommentoi myötätuntoisia sydämiä niille julkkiksille jotka kertovat lapsettomuuden kivusta. Mielestäni se on vain jotenkin outoa ja mietin eikö heidän mielestä siinä ole mitään ristiriitaa? Vai muokkaakohan jutun tekijä sanat lapsen tekemiseksi vaikka haastateltava puhuisi eri sanalla?
Ja kiinnittääköhän kukaan muu kuin lapseton tälläiseenkään edes huomiota?
Kiinnitin huomiota vähän aikaa sitten siihen kun yksi artisti kertoi että oli ollut ehdottomasti sitä mieltä että haluaa vain yhden lapsen. Ja sitten tajunnutkin yhtäkkiä että hänen pitääkin tehdä toinen lapsi. Ja naps, sieltähän se tulikin.
Missähän meidän tilaukset viipyy?
-S
Onpa kiva kuulla sinusta, S! Olet ollut mielessä ja olen miettinyt, miten teillä menee. Olin sydämestäni toivonut, että tulisit piipahtamaan hyvien uutisten kanssa. Niitähän me kaikki olemme kipeästi vailla. Siispä olen pahoillani puolestasi, ettei niitä ole vieläkään kerrottavana..
PoistaSitä minäkin olen miettinyt, että muokkaavatko toimittajat haastateltavien sanomisia tuohon muotoon, vai sanovatko he tosiaan niin itse.
Juuri viime viikolla yksi raskaana oleva työkaveri käytti tehdä -sanaa viitaten uuteen raskauteensa, vaikka aikoinaan hän tunnusti minulle olleensa todella huolissaan, kun ensimmäistä lasta ei puolen vuoden yrittämisen jälkeen alkanut kuulua (toki sitten jo kuuluikin pian, mutta kuitenkin). Ehkä se on jo päässyt unohtumaan, tuntuiko silloin siltä, että lapsia tässä vain tehdään tuosta noin vaan.
Se on hyvä kysymys, missä meidän tilaukset viipyvät, jos kerta jotkut voivat vain tilata lapsia itselle sopivalla hetkellä.. Onko tämä sellainen vuorosysteemi kuin joissain ruokapaikoissa, että saa pyöreän lätkän käteen ja pitää vain odottaa, kunnes se alkaa vilkkumaan, sitten voi hakea tilauksen? Onko meille sattunut vahingossa rikkinäiset lätkät? :/
Se on monille ihmisille pelkästään vain viaton sana, "tehdä". Sillä ei oteta kantaa lapsen saannin helppouteen. Ihmiset käyttävät sitä huomaamattaan, ajattelematta mitään sen syvällisempää mielleyhtymistä mitä tuon verbin käyttö lapsettomuudesta kärsivälle aiheuttaa. Eivät he halua loukata saati vaikuttaa tunteettomilta. He eivät vain ajattele koko asiaa, tai pidä yhtä sanaa niin merkityksellisenä.
VastaaPoistaEi meidän pidä heitä tuomita tai arvostella siitä, että he ymmärtämättömyyttään käyttävät vähän tökeröä ilmaisua. Minusta se on epäreilua heitä kohtaan. Ei täällä kukaan ole täydellinen. Toisella ei toimi munasarjat, toisella ei hienotunteisuus ;)
Itsekin ajattelen, että tuskin kukaan tahallaan pelkkää ilkeyttään tai tarkoituksenaan loukata tällaisia huolettomia ilmauksia käyttää, vaan ei vain yksinkertaisesti tule ajatelleeksi sitä, miten pahalta se voi tuntua toisenlaisessa tilanteessa olevasta.
PoistaUskon, että itselläni suurin ärsytys liittyy kateuteen. Haluaisin niin kovasti osata/pystyä ajattelemaan yhtä huolettomasti, kuin nämä lapsen "tekijät". Haluaisin ne näkökenttää kaventavat, rennot lasit takaisin silmille, maailma näyttää niin kylmältä ilman niitä!
Haluaisin kipeästi olla olematta karvaalla tavalla tietoinen siitä, mitä se lapsen "tekeminen" lapsettomuudesta kärsivälle merkitsee, niin kuin varmasti moni muukin saman asian kanssa painiva.
On varmasti hyvin totta, ettei tuollaisesta möläyttelystä ole järkevää saati tarpeellista ärsyyntyä henkeen ja vereen asti, tai ottaa niitä liian henkilökohtaisesti. Silti se saa myös tuntua pahalta, vaikkei olisi sanojalla tarkoitus.
Osuvasti tiivistetty, että toisilla ei toimii munasarjat ja toisilla ei toimi hienotunteisuus. Kiitos rauhallisesta, verenpainetta alentavasta kommentistasi! :D T. Kuuma-Kalle Kuu