maanantai 11. heinäkuuta 2022

Lukija


Tuntuu kuin yrittäisin kovasti eläytyä jonkin kirjan päähenkilöön.

Vaikka kuinka kuljen kirjan sivuilla hänen kanssaan eri tilanteisiin, ja välillemme on sen kautta muodostunut jonkinlainen yhteys ja kiinnostus, siinä on myös kiistaton, ohittamaton etäisyys.

Enhän minä ole hän, eikä hänen elämänsä ole minun elämääni.
Kirjan asiat tapahtuvat hänelle, vaikka minut on ystävällisesti päästetty mukaan niitä seuraamaan.

Vaikka lukisin hänestä tuhansia sivuja, en voi 100-prosenttisesti samaistua häneen.

En voi tietää, mitä hän oikeasti ajattelee. Millaista hänen elämänsä on todellisuudessa ollut.
Millaista hänellä on ollut niissä tilanteissa, joihin hän on joutunut. Mitä tunteita hän on niissä tuntenut.

Eihän pelkän kirjan avulla voi aukottomasti kokea sitäkään, millaista on jäädä lumivyöryn alle, harhailla kuukausitolkulla viidakossa tai tulla kaapatuksi lapsimorsiammeksi Afganistaniin.

Ainut ongelma on, että oikeasti olemme sama henkilö.

Hän, joka on samaistumisen kohteena, ja minä, joka yritän samaistua häneen.
Minä, joka olen tehnyt positiivisen raskaustestin, ja minä, joka en tule raskaaksi.

Niin.

Ne kaksi ihmistä elävät tismalleen samaa, identtistä elämää. Tarkalleen ottaen ilmeisesti minun elämääni, johon niin kovasti yritän päästä kyytiin mukaan.

Olen sekä tämän tarinan päähenkilö, aktiivinen toimija ja kokija, että pelkkä lukija eli sivustaseuraaja.

Haastavaksi tämän tekee, että lukijan rooli on näköjään päässyt jäämään kunnolla päälle.

 

6 kommenttia:

  1. Heips! Ja onnittelut!

    Mulla olis kyseiseen aiheeseen liittyen mahdollisia postaustoiveita, jos ja kun kaikki on hyvin!

    - Näin kerroin läheisille + reaktiot
    - Ajatuksia äitiydestä
    - Raskausajan pelot
    -tyttö vai poika
    - Raskausviikot + oireet + kuulumiset
    - Seksi raskausaikana
    - Raskauden ensimmäinen kolmas
    - Kaikki mitä en tiennyt raskaudesta
    - Äitiyspakkaus esittely ja mielipide siitä (jos otat)
    - Vauvatarvike hankinnat

    Ja kuvia! 💜

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista ja hyvistä postausideoista! Kunhan toivottavasti saan aivoni vähän enemmän tämän asian sisälle (ulkopuolella leijumisen sijaan), lupaan mietiskellä näitä ja ottaa kehittelyyn. :)

      Poista
  2. Hae ihmeessä babybox & liberolaukku, ne ovat ilmaisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti ihan googlettaa (vaikka yritän pysyä siitä erossa!), mistä ihmeestä on kysymys. Ja kappas vaan, tosiaan, kiitos vinkistä. Itseni tuntien uskallan tilata tämän todennäköisesti joskus alkuvuodesta! :D

      Poista
  3. Tämä on hyvin mielenkiintoinen ja koukuttava tämä sinun blogi ja tarina. Meillä samankaltainen tilanne mutta ei sitten kuitenkaan yhtään. Miehellä jo kolme lasta, minulla ei yhtään. Ikä alkaa minulla tulla vastaan joten ihan näinä hetkinä pitäisi tehdä päätöksiä. Ehkäisy jätetty pois jo 6v sitten joten kai lapsi olisi omin avuin tullut jos olisi tullakseen. Mutta onko minusta lapsettomuus - hoitoihin ja -tutkimuksiin. Riittääkö rahat, mihin asti ne riittää. Haluanko lasta niin paljon että käännän elämäni,johon olen kohtuu tyytyväinen, ympäri. Pilaan kenties parisuhteeni, mies kun on hyvinkin tyytyväinen omiin lapsiinsa eikä osaa ajatella asiaa minun näkökulmasta. Kaikki nämä asiat joita joudun yksin pohtimaan, vie aivan liikaa aikaa ja energiaa elämästäni. Välillä tuntuu että tukehdun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon sanoistasi. Kuulostaa, että tarinoissamme on monenlaista yhteneväisyyttä etenkin siinä, että kuten minäkin, myös sinä olet jäänyt tämän asian kanssa yksin, vaikka olet parisuhteessa. Se on erittäin kuormittavaa.

      On varmasti hyvin ahdistavaa olla tilanteessa, jossa päätösten aika olisi pian käsillä, mutta tuntuu niin vaikealta tehdä niitä. Sillä mistä tietää, tekeekö oikeita valintoja, vai onko niitä lopulta olemassakaan? Samalla lailla muistan (liiankin hyvin) pyöritelleeni eri vaihtoehtoja ja kauhuskenaarioita päässäni vuosia, yötä päivää.

      Myös itselläni oli alun perin todella korkea kynnys lähteä hoitoihin, erityisesti taustamme takia. IVF-hoitoihin joutuminen oli kovin paikka. Silti omalla kokemuksellani suosittelen hedelmöityshoitoja, myös niitä "syvemmän päädyn". Niistä voi olla juuri se tarvittava lisäapu. Toivon kovasti voimia sinulle. Tulethan joskus toistekin päivittämään kuulumisia, jos vain jaksat.

      Poista