Tuntuu siltä, kuin olisin tähän asti uinut ajatusten uima-altaassa.
Kauhistellut, miten syvää on sen syvimmissä päädyssä, jossa jalat eivät yletä pohjaan.
Miten paljon erilaisia ajatuksia, jotka pitäisi pystyä prosessioimaan ilman, että niihin hukkuu.
Nyt minut on heitetty uima-altaasta avomerelle.
Katselen ympärilleni samalla, kun räpikön pysyäkseni pinnalla.
Allani on neljä kilometriä tyhjää, juuri äsken täyttynyttä tilaa.
En voi käsittää, miten paljon ajatuksia voi olla olemassa, ja ne kaikki ovat peräisin minun päästäni. Määrä on uskomaton, en ikinä tule tässä maailmassa ehtimään käsitellä sitä.
Tällä hetkellä uin räpiköiden siinä kaikessa, mitä olen vuosia kieltänyt itseäni ajattelemasta.
Siellä on:
ultraäänikuva
nimi
kummit
ristiäiset
vauvakutsut
lastenvaunut
pupu
vauvakirja
omille vanhemmille kertominen
kavereille kertominen
sukulaisille kertominen
työkavereille kertominen
äitiysloma
synnytyssairaala
body
vauvansukat
imetys
joulu
ensi kesä
Hulluinta on, etten edes halua ajatella niitä, en mitään sellaista.
On aivan liian aikaista kaikelle sille.
Yritän hallita tätä kaaosta, mutta miten yksi ihminen voi hallita merta?
Katson horisonttia, jonka valtava tsunamiaalto on peittänyt kerrostalon korkuisilla vesipilareillaan.
Sieltä on siis tulossa vielä muutama lisää.
Voi hyvä luoja.
Ja älkää nyt ymmärtäkö väärin: Tarkoitan siis ajatuksia, en tunteita.
Sillä en yhtään tiedä, missä ne ovat.
Niissä kymmenissä unissa, joita olen raskauteen liittyen nähnyt, olen suurimmassa osassa ollut naurettavan helpottunut ja tyyni. Täydellisen varmuuden ja tiedon valaisema, että kaikki tulee menemään hyvin.
Ja siksi niin veretseisauttavan onnellinen, heti alusta asti.
Ilmeisesti olen kyseenalaistamatta olettanut, että tuntisin samoin, kuin niissä unissa.
Alitajuntani tarjoaman lisäksi muitakaan mielikuvia ei varsinaisesti ole ollut.
Jos viime vuosien valveillaoloaikaani ajatellaan, olen itse asiassa käyttänyt siitä hyvin, hyvin vähän sen haaveilemiseen ja kuvittelemiseen, millainen hetki olisi saada tietää olevansa raskaana.
No, arvaattekin varmaan jo miksi.
Siispä yleistunnelma on tällä hetkellä lähinnä psykedeelinen.
Epätodellinen.
Tällä hetkellä erotan sisältäni lähinnä kolme tunnetta, jotka on mahdollista nimetä ja tunnistaa.
Hämmentyneen lisäksi olen valtavan helpottunut.
Helpottunut siksi, että kehoni ilmeisesti pystyy tulemaan raskaaksi. Ainakin siinä määrin, että tuottaa hcg-hormonia yli 25 mlU /ml, mikä näkyy testissä.
Siihen liittyen olen myös järjettömän huolissani, koska minkäänlaisia raskausoireita ei ole.
Pelkään, että kyseessä on jokin muu, kuin normaali raskaus.
Talvitaivaan tähdenlento, joka on ohi, ennen kuin ehdit huomata.
Korjaan, neljä tunnetta.
Jotta kaikki ei olisi liian yksinkertaista, minulla on myös epämääräisen syyllinen olo.
Vaikka Mies ei ole sanonut eikä tehnyt mitään negatiivista tai syyllistävää. Ei syyttänyt minua, ei sulkeutunut, ei ilmentänyt mitään muuta, kuin neutraalia suhtautumista asiaa kohtaan.
Silti, minua ulkokuori ei hämää. Tiedän, että jokin hänessä on mennyt rikki, pois paikoiltaan.
Ei yllättäen, oikeastaan päinvastoin. Pitkän ja painostavan odotuksen jälkeen.
Olen surullinen hänen puolestaan. Enkä oikein tiedä, mitä sillä tehdä.
Mietin, mikä on se lause, jota tässä tilanteessa yleensä tavataan todeta, ikään kuin hokea mantrana mielessään?
Pidä tiukasti kiinni, pikkuinen?
Se ei jotenkin tunnu luontevalta, monestakaan syystä.
Ensinnäkään en saata uskoa enkä osaa sisäistää, että sisälläni olisi joku, joka pystyisi tekemään jotain, kuten pitämään kiinni.
Toisekseen, en usko, että tämä on hänestä kiinni.
Älä huolehdi oireettomuutta. Ei ne oireetkaan takaa onnistunutta raskautta. Itsellä selkeä pahoinvointi alkoi jo ennen plussaa, mutta niin vaan varhaisultrassa todettiin tuulimuna. Jos joskus olen oikeasti raskaana, oksennan varmaan sisuskaluni pihalle.
VastaaPoistaOlen todella pahoillani tuulimunasta. :( Jotenkin sitä vain odotti, että se klassinen, selkeä pahoinvointi löisi päälle alusta lähtien plussan piirtyessä testiin. En jotenkin edes osannut kuvitella muuta. Kai se on se "normi", mitä kaikkialla tuodaan esille, ja sitten pelottaa, kun huomaa poikkeavansa siitä.. Kiitos rohkaisusta!
PoistaOletko tehnyt digitaalista raskaustestiä, jossa on viikkonäyttö? Se saattaa antaa jotain osviittaa.
VastaaPoistaMinulla on ollut oireeton raskaus ja se oli valitettavasti tuulimuna. Minulla on ollut myös yksi onnistunut raskaus, ivf-alkuisia siis molemmat. Tuulimunaraskaudessa minulla oli pahoinvointia kyllä ja maha pömpötti ja olin turvonnut. Kävin pariin kertaan myös ihan hcg-verikokeessa ja arvo oli normaali ja nousi erittäin hyvin, joten ei tosiaankaan kertonut lopputuloksesta yhtään mitään. Kohdussa ei kuitenkaan ollut mitään tuntemuksia turvotuksesta huolimatta. Ei kertakaikkiaan yhtään mitään. Onnistuneessa raskaudessa jo varhaisultraan mennessä rv 7+ oli kohtu jo selvästi tunnettavissa pyöristyneenä ihan alhaalla ja lisäksi erilaisia kohdun tuntemuksia oli todella paljon jo 4-6 viikoilla, paljon kipua ja kiristystä jne. Tuulimunassa näitä ei ollut lainkaan. Muistan kun googletin varmasti kaikki mahdolliset sivustot ja keskustelupalstat "oireeton raskaus", "raskaus ei tunnu miltään" jne. Löysin vaikka millä mitalla tarinoita siitä, että vaikka mikään ei ole tuntunut miltään, on silti raskaus ollut ihan normaali. Minulla niin ei ollut, mutta monella silti on ollut. Suosittelen menemään varhaisultraan, se ehkä teillä kuuluukin itse hoitoon, mutta jos ei kuulu, niin yksityiselle sitten. Toivon sinulle parasta, ja että sinulla vain on oireeton alkuraskaus ja kaikki silti menisi hyvin <3<3
Olen pahoillani, että toinen raskautesi osoittautui tuulimunaksi.
PoistaMitä enemmän on kuunnellut muiden kokemuksia, sitä enemmän on käynyt ilmi, että on kaikenlaisia raskauksia, kaikenlaisia oireita ja oireettomuuksia, ja kaikenlaisia mahdollisia lopputuloksia niistä. On siis varmasti hyvin totta, että on mahdotonta tietää varmaksi raskauden lopputulemaa pelkän oireiden tai oireettomuuden perusteella. Vaikkei se tietenkään omaa huolta vie pois..
Itse asiassa olen tehnyt viikkonäytöllisen testin, ja kirjoitankin siitä seuraavaan postaukseen. Kiitos tsempeistä!
Mulla ei oireita ollut ollenkaan, jos en olisi tehnyt testiä, olisin huomannut raskauden vasta yli puolivälissä, kasvavasta mahasta. Joten älä huoli ❤️
VastaaPoistaKäytiin myös varhaisessa ultrassa yksityisellä, varmistamassa että on oikeassa paikassa eikä kohtu olisi tyhjä... se toi mielenrauhaa, käytiin kyllä liian aikaisilla viikoilla (5+4) kun yleensä sitä suositellaan viikolla 6-7 että syke näkyisi selkeästi.
Vau, olen niin onnellinen sun puolesta ❤️ Jään innolla seuraamaan blogiasi!
Välillä haluaisin tutustua suhun ihan oikeasti, oikeassa elämässä, mutta suon sinulle yksityisyyden ❤️
Lämmin kiitos kauniista sanoistasi ja kaikesta rohkaisusta ja tsempeistä, Jasmin! Aion ehdottomasti käydä varhaisultrassa yksityisellä, samoin kuin te. Poliklinikalta saatu aika menee ihan liian pitkälle, en mitenkään kestäisi järjissäni sinne asti..
PoistaSitähän voi hokea vaikka, että "Olkoon onneksi, onneksi olkoon" - siinä ei ole mitään erityistä voimaa, eikä asia ole kiinni sinusta tai hänestä, vaan onnesta. Ja hanki jokin taikakalu, joka symboloi sinulle tuon raskauden onnistumista, etsi maasta vaikka kaunis kivi. Tästä on ollut hyötyä ystävilleni. Kivaa on ollut myös (olen siis itse ollut tukena raskaudessa, jonka jatkumista jännitettiin ihan hurjasti, ja kaikki päättyi hyvin <3 ...) Pohdiskella aina, minkä siemenen tai hedelmän tai vihanneksen tai pikku elukan kokoinen alkio, myöhemmin sikiö, on - se tekee asiasta jotenkin konkreettisemman. Että heippa pikku pellavansiemen, tai kimalainen. t. arkisia rituaaleja harrastava henkilö, joka ei usko varsinaisesti mihinkään, mutta kuitenkin kaikenlaiseen tarvittaessa :D
VastaaPoistaPahoittelut, oli jäänyt alkuraskauden hämmennyssumussa vastaamatta tähän!
PoistaOlen ihan samaa mieltä, että lopulta kyse on todellakin vain onnesta eli tuurista. Mitään tiettyä esinettä en ole tullut etsineeksi, mutta myös minua on auttanut vauvan koon hahmottaminen jonain konkreettisena. Juuri tätä varten on ladattuna yksi raskausappikin, joka näyttää eri hedelmien kokojan yms. Ystäväsi on selvästikin ollut onnekas, että on saanut sinut tuekseen raskautensa aikana! :)