Tällä kertaa minulle tulee jostain syystä aika nopeasti aavistus, etten ole raskaana.
Mikään ei tunnu erilaiselta. En tunne pahoinvointia, en turvotusta, en yhdenyhtä poikkeavaa vihlaisua. En yhtään mitään.
Eikä varsinaisesti kyse ole edes siitä. Jotain vain puuttuu, jokin tunne, vaikken edes tiedä, mikä.
Enhän koskaan ole ollut raskaana, mistä minä tiedän miltä se tuntuu, tai ei tunnu.
Kuukautiset alkavat päivää etuajassa, kuin korostaakseen sitä, miten selkeää tämä tällä kertaa oli.
Täksi jouluksi ei tullut hyviä uutisia, ei sellaista ikimuistoista joululahjaa.
Olen pettynyt, mutten murtunut. Minuun sattuu, mutten romahda. Ahdistus ei ota valtaansa samalla tavalla, kuin viimeksi. En tunne enää musertavaa painetta päästä ulos tästä tilanteesta mahdollisimman nopeasti. Melko pian pystyn suuntaamaan ajatukseni kohti seuraavaa kuukautta.
Nyt, kun yrittäminen on helpompaa. Onneksi se on helpompaa.
Silti tämä saa minut mietteliääksi. Olen malttamaton, kärsimätön ja hieman huolissani.
Luen netistä, että naisen olisi hyvä syödä foolihappoa jo raskautta yritettäessä.
Ostan sadan kappaleen purkin.
Mietin, montako purkkia joudun vielä ostamaan.
Minäkin niin toivoin täksi jouluksi ihaninta lahjaa ikinä, raskausuutista. Haavekuvissa jo suunnittelin kuinka antaisin lähipiirille aattona kirjekuoret missä olisi ultrakuva ja lukisi hyvää joulua tulevalle mummolle /tädille/enolle..
VastaaPoistaMutta ei.
Se on muuten jännä että kun Ei toivottuja kuukautisia- on tullut kuukausi toisensa perään niin tuntuu todella kaukaiselta että joskus ne voisi ollakin tulematta. Vaikea selittää, mutta jotenkin siihen on jo niin tottunut ettei osaa edes ajatella muuta kuin että ne tulee. Vaikka niitä ei missään nimessä haluaisikaan.
Ja foolihapon syömisestä minäkin olen lukenut. Sitä on tässä vedetty 10kk. Huonolla menestyksellä. Toivottavasti joku muu saisi sen syömisestä positiivia vaikutuksia. Toivotaan ettet joudu kovin montaa purkkia ostamaan!
-S
Niin kovin tutulta kuulostavat nuo joulu-unelmasi raskaudesta kertomisesta läheisille. Yritän pitää yllä ajatusta, että ehkä se ajankohta tulee olemaan jokin toisenlainen, mutta hetkenä aivan yhtä ihana ja erityinen, kuin joulu olisi ollut.
PoistaEn tiedä, miltä tuntuu pettyä noin monta kertaa toisensa jälkeen, mutta jonkinlainen tottumus tai turtuminen (kenties jollain tapaa mieltä suojaavasti?) lienee hyvin luonnollinen tapa, millä suhtautua vallitsevaan tilanteeseen.
Sen havainnon olen tehnyt, että toiveikkuuden ja ei-toiveikkuuden raja häilyy itsellä ja terve suhdeluku on toistaiseksi kadoksissa. Ei oikein tiedä miten suhtautua, koska mitä suurempi toivo ja odotus, sitä suurempi myös kipu ja pettymys.