Korttitalot

Minulla on mielikuva, jossa seison isossa huoneessa, joka on täynnä pöytiä. Minut ohjataan istumaan yhteen pöydistä. Käteen annetaan pelikortit ja sanotaan, että niistä täytyy rakentaa korttitalo.
Kaikki 52 korttia täytyy käyttää. En pääse tästä huoneesta, ennen kuin korttitalo on valmis.

Minulla on käsitys siitä, miltä korttitalon pitäisi näyttää. Tiedän teoriassa, miten kortteja kasataan päällekkäin. Saan ensimmäisen kerroksen tehtyä helposti, mutta kun aloitan seuraavaa kerrosta ensimmäisten korttien päälle, asetelma romahtaa.
Yhä uudelleen ja uudelleen.

Vilkuilen ympärilleni. Monissa pöydissä korttitalot ovat valmiita, ne nököttävät siististi paikallaan eikä kasaajia enää näy. He ovat päässeet jo lähtemään.

On myös monia, jotka ovat työn touhussa kuten minäkin. Yritän katsoa heiltä mallia.
He näyttävät tekevän ihan samalla tavalla, mutta heidän talonsa pysyy kasassa.
En ymmärrä, mitä teen toisin. Teen jotain väärin, mutta mitä?

Ympärillä leijuu painostava hiljaisuus ja sanaton tieto siitä, että toisille ei saa puhua. Silti rohkaistun katsomaan muutamia muita kysyvästi. He katsovat takaisin, kohauttavat olkapäitään kuin sanoakseen, etten tiedä miten teen tämän. Ja sitten heidän on jo aika lähteä.

Saliin saapuu tasaisena virtana lisää ihmisiä, joita ohjataan omiin pöytiin. Monet heistä alkavat vain kasaamaan taloa ja saavat sen valmiiksi hetkessä, vaikka vasta tulivat. Tuijotan kiinteästi heidän liikkeitään. Katson ja katson, mutten käsitä, mitä he tekevät eri tavalla.
Heidän korttinsa vain asettuvat siististi paikoilleen.

Toisilla talo romahtaa kerran tai kaksi, mutta sitten alkaa sujua. Näen hämmästyksen heidän olemuksestaan: näinkö yksinkertaista tämä olikin? Katson, kun heidän silmissään välähtänyt pelko väistyy. Hetken he ehtivät ajatella, onkohan jokin pielessä. Huojennuksen voi aistia, kun ei olekaan.

Ja sitten on niitä muutamia, joilla on sama hämmentynyt ilme, kuin minulla. He yrittävät ja se sujuu hyvin, kunnes yhtäkkiä kaikki romahtaa, kerta toisensa jälkeen. Jos näkisin kauemmaksi, ehkä huomaisin, että heitä on tässä salissa useitakin. Tästä katsottuna näyttää, että heitä on vain kourallinen.

Tämä on peli, jonka kaikkia sääntöjä en tiedä.
Epäonnistun, mutten tiedä miksi, eikä kukaan kerro sitä minulle.

Milloin tulee minun vuoroni? Kuinka kauan täällä vielä täytyy olla?
Johtuuko tämä korteista vai minusta? Onko tämä jotain, mikä vain onnistuu aikanaan ja sitä täytyy odottaa, vai voinko tehdä jotain paremmin?