En rehellisesti sanottuna osannut kuvitella, että minusta tulisi näin nopeasti tällainen nainen.
En olisi voinut uskoa sitä, mutta tässä sitä nyt ollaan.
Minusta tuli nainen, joka katsoo kalenterista kuukautisten oletun alkamispäivän ja pyrkii jättämään sen ja sitä ympäröivät päivät tarkoituksella tyhjiksi sovituista menoista. Tai oikeastaan mistään ohjelmasta.
Nainen, joka miettii, pitäisikö hänen lopettaa kofeiinipitoisten juomien käyttö kokonaan, olisiko se selkeämpää kuin miettiä suositeltuja päiväkohtaisia määriä lasta yrittäville (ja odottaville).
Nainen, jonka koko elämä vaikuttaa enemmän tai vähemmän rakentuvan sen ympärille, missä vaiheessa kuukautiskiertoa mennään. Joka yhtenä päivänä pysähtyy miettimään, mitä jos yhtäkkiä selviäisi, ettei hän pystykään samaan biologista lasta. Mihin hän käyttäisi kaiken tämän ajan, jona ajattelee lapsen yrittämistä? Mihin se aika on mennyt aiemmin?
Nainen, joka jatkuvasti seuraa oman kehonsa eritteitä. Tarkastelee vessapaperista liman koostumusta ja kuukautisvuodon määrää ja merkkaa ne tunnollisesti kalenteriin. Jolle vessassa käyminen sytyttämättä valoja on harvinaisen arjen luksuksen ja vapaapäivän merkki, kun ei tarvitse tarkkailla mitään.
Nainen, joka tarkastelee myös kaikkea muuta itsestään, ovulaatiokivuista selkäsärkyihin, närästyksestä väsymykseen. Jonka hermosto vaikuttaa olevan niin ylivirittynyt huomioimaan kehon tuntemuksia, että kun kuukautisten jälkeen hetken aikaa on oksettava olo, hän saa tehdä töitä pysäyttääkseen siitä seuraavan ajatuskierron ja muistuttaakseen itseään, ettei voi olla raskaana nyt, olo ei liity siihen, STOP.
Nainen, jonka on haluttava seksiä tiettyinä päivinä. Sillä muuta vaihtoehtoa ei ole, kuin haluta.
Nainen, jota jännittää tavata vanhaa ystävää viikonloppulounaalla, koska omien kuulumisten kertominen arveluttaa. Kuuluuko hänelle mitään muuta, kuin tätä? Olisi outoa puhua ainoastaan lapsen yrittämisestä, mutta osaako hän enää löytää puhuttavaa muista aiheista tuntien ajaksi?
Nainen, joka pysähtyy miettimään, miten käsittämätöntä olisi kantaa hetken ajan sisällään ihmistä, jota tulee todellisuudessa kantamaan mukanaan loppuelämänsä. Miltä tuntuisi saada elämäänsä uusi ihminen, joka tulee olemaan aina mielessä. Joka hetki, kaikkialla.
Silti olen paljon mieluummin tämä nainen, kuin se edellinen, jota en edes tunnistanut.
Tuttuja ajatuksia, niin tuttuja.
VastaaPoistaOstin greippimehua ja nyt olenkin juonut sitä koska jostain luin että siitä voisi olla apua raskautumiseen. Netti on täynnä vinkkejä mitä voi / kannattaa tehdä kun raskaus on toiveissa. Välillä nämä kymmenet vinkit alkaa jo ärsyttää. Aina on joku joka raskautu mehusta, toinen siitä kun vähensi kahvia ja kolmas kun söi viisi kertaa vitamiinia. Ja sitten on esimerkiksi minä joka ei tuu raskaaksi vaikka syön foolihappoa, vitamiineja, juon järkyttävän pahaa greippimehua, pidän seksin jälkeen jalkoja puoli tuntia ylhäällä jne. Välillä ajattelen että jos on tarkoitettu että tulen äidiksi, tulen raskaaksi ilman mitään mehunlitkimisiä ja muita konsteja kun tuleehan sitä ihmiset raskaaksi ehkäisyn läpi tai silloinkin kun lapsia ei pitäisi edes lääketieteen mukaan saada. Ja toisaalta välillä on ihan pakottava tarve tehdä jotain näistä vinkeistä että olisi yrittänyt tehdä mahdollisimman paljon eikä jäisi ainakaan siitä kiinni.
Raskautuuhan ne huumeiden käyttäjät ja alkoholisitkin vaikkei niillä taatusti ole vitamiiniarvot huipussaan eikä pidä jalkoja vauvan toivossa ylhäällä. Se tekeekin minut surulliseksi. Pelkästään entisen työni kautta olen nähnyt ja kuullut jos jonkinlaista tarinaa siitä millaiset ihmiset on saanut vauvoja. Milloin on pahoinpidelty lapsi vammaiseksi ja milloin äiti on käyttänyt huumeita ja lapsi on sen takia sairas.
Nämä tarinat saa itseni niin surulliseksi ja päässä pyörii kysymys miksi me ja niin monet muut, jotka toivomme maailman eniten vauvaa, emme sitä saa mutta sellaiset saa jotka ei lasta edes ansaitsisi.
Pahoittelut että nämä mun kommenttien aiheet pomppii miten sattuu eikä liity sun kirjoittamaan tekstiin välttämättä mitenkään :D
-S
Itsekin tasapainoilen kohtuuden kanssa mitä tulee erilaisiin vinkkeihin raskaaksi tulemisessa. Jos kaikkia ohjeita alkaisi noudattamaan, mikä jollekulle on tepsinyt, luulen, ettei muuta ehtisi tekemäänkään.
PoistaJuuri toissapäivänä raskaana olevat päihderiippuvaiset olivat jostain syystä mielessäni, ehkä lähinnä stressin näkökulmasta. Sitähän sanotaan, että stressiä kuuluisi kaikin tavoin välttää ja jokainen tuntee jonkun, joka on raskautunut heti kun lakkasi yrittämästä ja otti vain rennosti, sehän on se raivostuttavin tarina.
Mutta rohkenen uskoa, että esimerkiksi huumeita käyttävän arki on fyysisen kuormituksen lisäksi myös psyykkisesti raskasta ja stressitasot ovat korkeat. Mutta kaipa siinä on kyse lähinnä todennäisyyksistä, siitä että todennäköisempää on tulla raskaaksi jos ei stressaa liikaa. Helpommin sanottu kuin tehty..
Turhaan pahoittelet. Ilahdun aina kommentistasi, oli aihe mikä tahansa. :)
täällä yksi uusi blogisi lukija.
VastaaPoistakuulostaa niin tutulle.. reilu kolmen vuoden ajan itsekkin laskenu päiviä ja testaillu ovista yms. kunnes tuskastuin siihen kun mitään ei tapahdu.. hakeuduttiin tutkimuksiin ja yhtä äkkii kuuletkin ettet voi saadakkaan lapsia..
vaikka ite sai kurjia uutisia niin sun tekstit antaa jotenkin voimaa ja pidän sulle peukkuja ylhäällä että tulet onnistumaan tässä matkassa :)
Hei! Paljon kiitoksia kommentistasi, se oli pysäyttävä. Olette saaneet musertavia uutisia, olen niin pahoillani..
PoistaIhanaa kuulla, että kaiken sen jälkeen nämä tekstit voivat silti antaa jotain hyvää. Lämpimästi tervetuloa mukaan ja valoa alkuvuoteen!