Huomaamatta mennyttä

Tämä kierto on ollut kummallinen.

Kun ovulaation ennustettuun ajankohtaan on viisi päivää, tunnen illalla pientä valjua jomotusta, joka voisi enteillä ovulaatiokipua. Mielessäni käy aavistus, että ehkä ovulaatio on tulossa jo lähipäivinä. Viime kerralla se tuli päivää käyttämäni sovelluksen ennustusta aiemmin, voisiko se tällä kertaa tulla vielä aiemmin?

Seuraavana päivänä kaikki tutut merkit ovat jo selkeästi läsnä. Ne voimistuvat iltaan mennessä, mutta ovulaatiotesti on negatiivinen. Aiempina kertoina testi on näyttänyt usein jo tässä vaiheessa positiivista, mutta viimeistään huomenna.

Kivut ja muut oireet jatkuvat yön oli seuraavaan päivään, jolloin niiden seuraksi liittyy uutuutena jomotus alaselässä. Kun testi on aamupäivällä vieläkin negatiivinen, olen ymmälläni. Olen löytänyt ovulaation jokaisesta kierrosta niin kauan, kuin olen sitä testannut. Testaan vielä uudelleen illalla, vaikkei se taida olla järkevää. Sama tulos. Kivut jatkuvat.

Tiedän, että testin näyttämä LH-huippu voi näkyä vain vähän aikaa. Voihan olla, etten vain saanut huippua näkyviin tällä kertaa. Epäkäytännöllistä on kuitenkin se, että nainen voi tuntea ovulaatiokipuja ennen ovulaatiota, ovulaation aikana ja/tai ovulaation jälkeen. Olen yhdistänyt kipujen ajankohdan itselläni siihen, kun ovulaatio alkaa lähestyä, mutta yhtäkkiä en ole varma enää mistään.

Olen hukassa ja hapuileva ilman testitulosta.
Siitä tietäisin, että ovulaatio on todennäköisimmin tulossa 24-36 tunnin kuluessa.
Päätän luottaa omiin tuntemuksiini, ja toimin kaiken varalta sen mukaan kuin ovulaatio on jo menossa.

Silti tämä häiritsee minua. Ja kun ei ole muutakaan, ketä syyttää, syytän itseäni.
Käyn ikävänsävyistä keskustelua itseni kanssa. Miksi en tehnyt testiä jo ensimmäisenä iltana, kun aloin tuntea pientä kipua? Mutta yleensä olen odottanut selkeisiin merkkeihin asti.
Ja mistä olisin voinut tietää, että pitkä ja melko ennustettava kiertoni onkin nyt näin erilainen?

On raivostuttava ajatus, että tämän takia jokin meni mahdollisesti pieleen ja lasta yritettiin väärään aikaan, liian myöhään. Olen turhautunut. Tämänhän piti sujua jo rutiinilla, olla melko yksinkertaista.

Haluaisin hoitaa ne ainoat vähät asiat, joihin tässä pystyn itse vaikuttamaan, niin hyvin kuin mahdollista. Haluaisin selvittää, ajoittaa, tietää, olla kartalla. Tämä on ainut hetki kuukaudesta sekä raskautumiselle että sille, että voin saada olennaista tietoa kehoni toiminnasta tukeutumatta vain omiin arvioihini ja olettamuksiini, vaan muihinkin menetelmiin, kuten testeihin.

Seuraavana päivänä oireet jatkuvat edelleen, mutta limaneritys on vähäisempää ja hiipuu päivän mittaan. Testaan vielä kerran halpisliuskalla ja kun tulos on negatiivinen, alan viimein hyväksyä, että ovulaatio on jo menossa ohi, en tule saamaan sitä enteilevää "piikkiä" enää kiinni. 

Muistelen tekemieni jäälyhtyjen jäänteitä, jotka olivat yhtenä aamuna jäljellä, kun yö olikin ollut ennustettua lämpimämpi. Miten nopeasti jokin voi olla jo poissa. Mennyttä, ennen kuin sitä huomaakaan.