Meidän vuoromme tulee vielä.
Olisipa mahtavaa ajatella noin. Suhtautua tähän käytännöllisen optimistisesti.
Rauhassa, valoisasti uskoen.
Se olisi ihanaa.
Mutta en uskalla.
Sen sijaan päässäni on pyörinyt viime aikoina, onko tämä jokin karman laki, etten tule raskaaksi, koska Mies ei ole aidosti mukana tässä?
Vai eikö lapsi itse halua tulla, koska tietää, ettei isä todellisuudessa halua häntä?
Pidellessäni kummityttöä huomasin sanovani mielessä keholleni, että katso nyt, tätä kohti olemme menossa. Tähän sinun tulisi pyrkiä, ota tästä mallia. Tämä on lopputulos, jos tiedät, mitä tehdä.
Ajatus on jälleen kerran täysin järjetön. Kehoa tuskin voi valjastaa tai opettaa tulemaan raskaaksi jonkun toisen lasta tuijottamalla.
Mutta olisipa vapauttavaa vain tuudittautua luottavaisin mielin odottamaan.
Silti, jos todennäköisyyksiä katsotaan, niin yhdessä siemensyöksyssä on noin 50-100 miljoonaa siittiötä millilitrassa.
Miksi niistä yksikään ei ole löytänyt perille?
lauantai 27. helmikuuta 2021
Oma vuoro
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olen miettinyt niin tuota samaa. Että ehkä sitä kestäisi tilannetta paremmin kun joku voisi luvata että meidän vuoro on tosiaan joskus vielä.
VastaaPoistaEn usko etteikö vauva haluaisi tulla koska isä ei halua häntä. Siinä tapauksessa tämä meidän lapsettomuus ei ainakaan voisi johtua siitä ettei molemmat sitä haluaisi. Mutta ymmärrän että tilanteessanne tulee tuollainen ajatus mieleesi.
Toivotaan että vielä joskus me molemmat saisimme huokaista helpotuksesta että meidän vuoromme tosiaan tuli.
-S
Niinhän se on, ettei näissä ajatuksissa juuri mitään logiikkaa ole, mutta kaikenlaista silti välähtää mielessä, kun käy kaikkia mahdollisia (ja mahdottomia) eri ajatuskuvioita läpi etsien syitä ja selityksiä.
PoistaOlen joskus miettinyt, että mitenhän muistelisi tai suhtautuisi tähän aikaan jälkeen päin, jos joskus saisi todeta, että se aika tosiaan tuli. Ajattelisiko silloin, että voi hyvänen aika sitä hosumisen määrää, miksei vain luottanut elämään enemmän, vai pystyisikö vielä tavoittamaan tämän epätietoisuuden, huolen ja hädän vuosien päästäkin?
Mutta stressi tilanteesta valitettavasti vaikuttaa tosi paljon. Naisen keho voi stressitilanteessa tulkita, ettei ole valmis raskauteen. Se on täysin hormonaalista, stressihormonit jyräävät ne hormonit, joita tarvittaisiin raskauteen. Teidän tilanteenne kuitenkin on hyvin raskas ja stressaava.
VastaaPoistaHei! Juuri näinhän se on, tuo on hyvä pointti. En yhtään ihmettelisi, jos suuri osasyy sille, etten ole tullut raskaaksi, olisi puhtaasti stressi.
PoistaSe klassinen lasta toivoville tuttu paradoksi tähän sisältyy, eli stressaavassa tilanteessa olisi hyvä olla stressaamatta, koska stressi vain pahentaa asioita. Mikä toki pahentaa myös stressiä, kun saat stressiä siitäkin, ettet pysty olemaan stressaamatta, ja noidankehä alkaa olla valmis. Toki meidän tilanteemme aiheuttaa vielä oman twistin tähän ja erityisesti tällaiselle murehtimaan taipuvaiselle tarjoutuukin melkoinen haaste..