Luen itseni pyörryksiin erilaisia netin keskustelupalstoja ja artikkeleita, kunnes lopulta en tiedä enää mistään mitään.
Tunnelmani ovat kahtalaiset. Toisaalta haluaisin edelleen luottaa siihen, mitä alun perin tunsin.
Olin niin varma, että tunnistin ovulaation, testauksen epäonnistumisesta huolimatta.
Toisaalta tämä kierto on saanut minut kyseenalaistamaan vahvasti kehonlukutaitojani.
Lopputulemani on, että selkeimmät ovulaation merkit olivat jo useita päiviä sitten, siitä ei pääse mihinkään. Nämä oireet eivät olleet enää niitä, selkeitä oireita.
Mitä nämä olivat ja mitä se tarkoittaa, sitä en tiedä.
Seuraavana aamuna töihin ajaessa myönnän, että lienee parasta todeta, että tämän kierron osalta yritys meni pieleen. Aikaistui tai myöhästyi, joka tapauksessa ei osunut kohdalleen. Epäonnistui.
Tottakai teoreettinen mahdollisuus raskauteen on olemassa, mutta minulla on selittämätön tunne siitä, että jokin ei mennyt oikein.
Kuukaudessa on olemassa muutama hassu päivä, kun jotain oikeasti tapahtuu.
Miksi en onnistu, vaikka kaiken muun ajan odotan juuri niitä hetkiä?
Onko tämä aina tällaista? Juuri kun ehdit tottua johonkin ja
luottaa, että se toimii, se ei enää toimikaan. Se on todella kuluttavaa.
Tämä on todella kuluttavaa.
Vaikka olen vihainen itselleni ja pettynyt, huomaan tuntevani myös omituista helpotusta.
Hillitsisikö tämä tulevien viikkojen toivoani hieman, saisiko olemaan tarkkailematta kehoani jatkuvasti?
Tuntuisiko vähemmän pahalta sitten, jos (ja kun) kuukautiset alkavat?
Kun päivän tauon jälkeen näen paperissa vielä kerran kirkasta limaa, päätän luovuttaa.
En edes yritä tulkita sitä enää.
Haluaisin vain mennä sänkyyn peiton alle ja nukahtaa useaksi viikoksi. Yli piinaviikkojen, ohi kuukautisten. Herättäkää minut sitten, kun seuraava ovulaatio alkaa lähestyä.
Yritän olla parempi tässä silloin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti