En muista koskaan nähneeni ohjelmaa tai elokuvaa, missä käsiteltäisiin tilannetta, jossa nainen haluaa lapsen ja mies ei. Ainakaan vakavassa mielessä. Niin, että se esitetään selkeänä ongelmana henkilöiden välillä eikä se ratkea heti kahden sekunnin kuluttua miehen myöntymiseen.
Tutustuessani Netflixin suosittuun Bridgerton-sarjauutuuteen, huomaan, että kaikista maailman tv-sarjoista aihetta käsitellään juuri tässä 1800-luvulle sijoittuvassa draamassa, joka perustuu kirjasarjaan.
Nuori aatelisnainen avioituu herttuan kanssa siinä tiedossa, ettei herttua voi saada lapsia. Koska seksi ja lisääntyminen olivat tabuja naisen lapsuudenperheessä, hän ei tiedä niihin liittyvästä ihmisbiologiasta mitään. Niinpä hän ei ensin ihmettele sitä, miksi hänen tuore aviomiehensä keskeyttää jatkuvasti yhdynnän loppusuoralla. Myöhemmin nainen saa selville, ettei hänen aviomiehellään ole biologista estettä lapsen saamiselle, mies ei vain halua lasta.
Paljon huomiota ja keskustelua herättäneessä kohtauksessa nainen tietää jo totuuden, mutta mies ei tiedä tätä. Seksin aikana nainen fyysisesti estää miestä keskeyttämästä yhdyntää, koska haluaa tulla raskaaksi.
Tilanteen jälkeisen riidan jälkeen nainen makaa jalat ylhäällä sängyllä, toivoen että tuli raskaaksi. Kiistelyn aiheena mediassa on ollut, oliko kyseessä raiskaus, koska mies ei ollut antanut suostumustaan muuhun, kuin keskeytettyyn yhdyntään, jota halusi käyttää ehkäisykeinona.
Tämä kohtaus hämmensi minua paljon, mikä ei ehkä sinänsä ole ihme. Koin jopa kiusaantuvani, koska aihe tuli niin korostetun lähelle itseäni. Vaikka meillä asiaan ei ole liittynyt minkäänlaista valehtelua eikä samankaltaista tilannetta ole koskaan tapahtunut välillämme, näkemäni painostava asetelma sai suuni kuivumaan.
Koska yleistunne, mikä minulle jäi alkuaikojen yrityksestä, ei loppujen lopuksi ollut kaukana tuosta ahdistavasta kohtauksesta, vaikka teot eivät täsmää.
Lakkasin hengittämästä katsoessani naisen myöhemmin itkevän lohduttomasti kuukautisten alkaessa.
Minäkin olen tehnyt niin. Itkenyt juuri samalla tavalla, toivottomuus ihoon kiinni takertuneena, kaiken epämuodostuneeseen asentoon vääntävänä. Epätietoisena siitä, valuuko elämäni ainut, yllättäen tarjoutunut mahdollisuus raskautua veren mukana sisältäni ulos.
Ei nyt mennä siihen, millaisena herttua sarjassa tietenkin esitetään: satutettuna ja rikottuna miehenä, joka ei vain pysty ajattelemaan enää selkeästi ja oikein. Ei pysty tajuamaan, että todellisuudessa luonnollisesti haluaa lapsia, vaikkei sitä juuri nyt ymmärrä.
Koska miksi muuten kukaan olisi haluamatta lasta?
Mutta silti, kiitos Bridgerton ja vuosi 1813. Tämä oli ihan virkistävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti