Tämä kaikki tapahtuu sisälläni, mutta silti tuntuu kuin se olisi itseni ulkopuolella, täysin ulottumattomissa.
Pelaamme ihmeellistä, tutuksi käynyttä yhteistä peliä kehoni kanssa.
Me molemmat tiedämme, mistä on kyse, mutta hoidamme oman roolimme.
Kehoni pitää minua jännityksessä ja minä menen mukana. Odotan, tunnustelen.
Raskausoireiden tunnustelusta olen onnekseni päässyt eroon, nykyään odotan kuukautisia.
Vessassa minulla on jo omat rutiinit, sillä pyyhkiessä hoen itselleni: "verta, verta, verta.."
Haluan olla mahdollisimman hyvin valmistautunut siihen hetkeen, kun paperiin jää verta.
En halua tulla yllätetyksi, sillä se on kaikkein pahinta. Mennä huolettomana käväisemään vessassa ja saada märästä rätistä kasvoihin.
Kun tunnen jotain, joka muistuttaa erehdyttävästi kuukautisia, pelkään, mutta silti teeskentelen, että on vielä toivoa. Muistelen tuttavaani, joka kertoi, että ennen positiivista raskaustestiä oli tuntenut "vähän jotain menkkamaisia kipuja".
Mutta nämä eivät ole vähän, eivätkä jotain.
Näitä kipuja on paljon. Ja nämä ovat ilmiselviä, kuukautisia enteileviä kipuja, useiden päivien ajan.
Kunnes kaikki lakkaa. Ei kipuja, ei tiputteluvuotoa, ei mitään.
Juuri kun kaiken järjen mukaan pitäisi tuntua, en tunne mitään.
Vaikka kuukautiset ovat pari kolme päivää myöhässä, kiertoni on ollut viime vuoden puolella tätä pitempi. Toistelen itselleni, etten voi antaa toivon ottaa valtaa nyt. Täytyy vain odottaa.
Se on kuin yrittäsi samanaikaisesti pidellä maassa sataa heliumilla täytettyä ilmapalloa, estää niitä nousemasta.
Kaikkein eniten pelkään sitä tunnetta, kun tiedän varmaksi, että menkat ovat alkaneet eikä mitään toivoa enää ole. Pelkään sitä, kunnes olen valmis huutamaan, että anna tulla jo, en jaksa tätä enää!
Kuin käsi kohottautuneena lyöntiin, joka sattuu jo ennen kuin sitä on tullutkaan.
Lopulta saan itseni rauhalliseksi toteamalla, että voihan olla, ettei tämänkään verran toivoa tule olemaan enää pitkään aikaan, ei ehkä koskaan. Olisi siis hyvä nauttia tästä nyt, kun vielä voi.
Onnistun olemaan pari päivää jopa epätodellisen seesteinen.
Seuraavana aamuna menen vessaan ja saan omalta keholtani turpaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti