perjantai 12. maaliskuuta 2021

Tähtien matkaan

Kun ennustettuun ovulaatioajankohtaan on viikko aikaa, ensimmäiset enteilevät tuntemukset alkavat. Satunnaisia, pieniä kivistyksiä vatsan alueella. Alaselkää jomottaa hailakasti. 
 
Jotain on meneillään, kunpa vain tietäisin, mitä. 
Tuntemusten lievyydestä huolimatta yhdistän ne heti ovulaatioon.

Edellisessä kierrossa tunsin selkeimmät ovulaation merkit neljä päivää ennen ennustettua ovulaatiota.
Jäi kuitenkin epäselväksi, oliko ovulaatio silloin vai ei. 
Voisiko ovulaatio tapahtua nytkin useita päiviä aikaisessa, ja jopa niin, että saisin sen kiinni?

Parin päivän kuluttua kivut ovat jo huomattavat. Olen hämilläni. En ole koskaan tuntenut niitä näin aikaisin. Edellisen kierron kadoksiin jäänyt ovulaatio ja siitä seurannut pettymys mielessäni aloitan testaamisen hyvissä ajoin.

Testit näyttävät sitkeästi negatiivista päivästä toiseen, vaikka kivut ovat kahden päivän päästä kovemmat, kuin koskaan ennen. Tuntuu kuin keskellä oikean puolen munasarjoja olisi avohaava, jota kirvelee ilkeästi. Alaselkää pistelee, nipistelee ja välillä polttaa kuin se olisi tulessa.
Yritän tarkkailla liman määrää, se lisääntyy ja kirkastuu päivä päivältä. 
Sitä on joskus ollut vieläkin enemmän mutten tiedä, onko sillä väliä.

Selitän sekavasti Miehelle useita kertoja viikon aikana, että lasta tulisi varmaan yrittää kaiken varalta, vaikkei minulla ole aavistustakaan, mitä kehossani tapahtuu ja millä aikataululla. 
En haluaisi sen menevän niin, mutta minun on pakko, koska en tiedä, mitä tapahtuu. 
Tunnen itseni niin typeräksi. 
 
Olen epävarma. Viime vuoden loppupuolella kartutettu itsevarmuus ja luottamus omaan kehotietämykseen on kadoksissa edellisen kierron jälkeen.

Aiemmissa kierroissa kivut ovat tuntuneet voimakkaina päivää ennen ovulaatiota ja ovulaatiopäivänä.  
Miksi minua koskee näin paljon päivästä toiseen, vaikka ovulaatiotestit ovat negatiivisia? 
Voivatko testit olla väärässä? Vai menikö ovulaatio jo, enkö vain taaskaan saanut sitä kiinni? 
Aloitin testaamisen niin aikaisin, ettei se voi mitenkään olla mahdollista. Vai voiko?

Mieleni kertoo minulle jatkuvasti, että todennäköisesti jo ovuloin, mutta testit näyttävät toista.
Se on hermojaraastavaa. Samaan aikaan tasapainoilen sen kanssa, miten usein voin pyytää seksiä ilman, että ovulaatiota on edes todennettu.

Tuntuu kuin olisin menettänyt näköni ja yrittäisin sokeana lukea tavallisen kirjan sivua.
Hapuilen pistekirjoituksen kohoumia, mutta tunnen vain sileää pintaa. Silti minun pitäisi osata kertoa, mitä sivulla lukee ja käyttää tietoa hyödyksi jatkossa.

Kuudentena testauspäivänä, kun ensimmäisistä oireista on viikko aikaa, tunnen iltapäivällä töissä asteen verran lisääntynyttä kosteutta. Selkeät kivut ovat tässä vaiheessa kestäneet ne samat kuusi päivää, mutta korkeimmillaan kipu on ollut niistä kolmantena, neljäntenä ja viidentenä päivänä.
Ja mikä ironisinta, päivä on alkuperäinen ennustettu ovulaatiopäivä.

Kotona pidellessäni positiivista testiä kädessä olen niin väsynyt, että voisin vain vajota vessan lattialle ja jäädä siihen määrittelemättömän mittaiseksi ajaksi. Silti tiedän, että minun täytyy vielä jaksaa. Nythän energiaa vasta onkin oltava.

Tämä hetki on kuin silmänräpäyksessä ohikiitävä tähdenlento. 
Kun se tulee kohdalle, katson ylös ja lähetän toiveeni taivaalle, tähtien matkaan.

2 kommenttia:

  1. Minä en edes enää tiiä koska ovuloin vai ovuloinko ollenkaan.
    Olen niin väsynyt tulkitsemaan koko testejä.
    Tuntuu että testien mukaan ei olisi joissain kierrossa koko ovulaatiota vaikka sinä päivänä kun ovulaatio kuukautiskalenterin mukaan pitäisi olla, iskee hirveä pääkipu ja pahoinvointi. Aina samat oireet kierroissa, silti testien mukaan läheskään aina viivat ei ole niin tummia että niitä voisi laskea positiivisiksi.
    Mietin jo että ostanko jotain järkyttävän kalliita digitestejä jotka näyttäisi vaan hymyn silloin kun on ovulaatio tulossa, kun nuo halvat on niin vaikeasti tulkittaessa. Samalla valmiiksi jo ärsyttäisi laittaa rahaa niihin yhtään enempää kun eipä ne ole tähänkään asti tuottanut tulosta.

    Menkat oli mulla viikon myöhässä, ei ole vuosiin enää ollut näin vaan kierto on ollut päivälleen sama. Ostin jo digitaalisen Clearblue raskaustestin että jos halvin mahdollinen ei vain anna oikeaa tulosta ja sinä iltana kun sen ostin, kotona alkoi vuoto. En siis (onneksi) ehtinyt sitä tekemään.
    Oon niin pettynyt, ehkä eniten itseeni. Hetkeksi annoin luvan haaveilla ja toivoa. Nyt muistin taas miksi sitä en enää kovin usein harrasta, pettymys on aina musertavampi kun mieli hetkenkin suunnittelee jotain mikä ei menekään sitten niin.

    En saanut herättää miestä hänen syntymäpäivänä positiiviseen testiin. Nyt tuntuu niin hölmöltä miksi hetken jaksoin toivoa että ehkä menkat on viikon sen takia myöhässä että voisin tehdä "oikeana" eli syntymäpäivänä positiivisen testin. Pää pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä!

    Toivottavasti nämä kommentit ei saa huonoa fiilistä sulle, kun huomaan miten negatiivissävytteisiä ne usein on.

    -S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei.. Sanaton halaus sinne, toivoin niin kovasti että teillä olisi mennyt nyt toisin, toivon jatkossakin. ♥

      Mutta minusta olisi ihan suoranainen ihme, jos ei noin pitkän myöhästymisen aikana jo toiveet heräisi. Saan silti niin hyvin kiinni tuosta tunteesta, että tekee mieli sättiä itseä siitä, miksi meni edes hetken ajan toivomaan, vaikka olisi ihan ymmärrettävä syykin, niin kuin sinulla oli.

      Itse luovuin aika nopeasti halpistestiliuskoista juuri sen takia, etten saanut niistä kertakaikkiaan mitään selvää. En koskaan saanut yhtä tummaa viivaa, kuin kontrolliviivan piti olla, korkeintaan sinne päin.

      Lopullisesti luovutin, kun kerran kalliimpi ovulaatiotesti näytti hymynaamaa ja samaan aikaan tehty halvempi testiliuska haaleaa punaista, joka kaiketi olisi pitänyt tulkita negatiiviseksi.

      Olen ostanut Clearbluen ovulaatiotestejä, johon kuuluu oma testauslaite. Kallistahan se on, mutta olen itselleni perustellut, että investointi johonkin, mikä voi tuoda edes vähän selkeyttä tähän ajoittain kaaokselta tuntuvaan tilanteeseen ja helpottaa oloani, on sen arvoista.

      Kuule, tässä samassa suossa itse kukin rämmitään, älä huoli. Yltiöpositiivisuudellekin on toki paikkansa, mutta se ei taida olla useinkaan täällä, omista kirjoituksistani päätellen!

      Poista