Herään keskellä normaalia arkiyötä. Haron puoliunessa peittoa, etsien parempaa asentoa.
Ensimmäinen ajatus, joka puskee pehmeän unen usvan läpi.
En ole raskaana. Tästä ei taaskaan tullut mitään.
Yhtäkkiä vain tiedän sen.
Niin kuin joku toinen selittämättömästi tietää olevansa raskaana, minä tiedän, etten ole.
Tällä kertaa en maalaa piruja seinälle tai yritä suojella itseäni ajattelemalla negatiivisesti, vaikka niinkin olen useita kertoja tehnyt. Vaan tiedättehän, tunnen sen.
Siihen ei ole erityistä syytä. Ovulaatiosta on kohta viikko aikaa ja olen tuntenut erikoisia tuntemuksia siitä lähtien, lähinnä kipujen muodossa, kuten tammikuussa.
Alavatsan oikeaa puolta on ajoittain kivistänyt, sitä samaa puolta missä myös ovulaatiokivut tuntuivat.
Tunne on samantyylinen kuin ovulaatiokipu, mutta vaimeampi ja siihen liittyy outo paineen tunne, jota on vaikea kuvailla.
Vähän samantyylinen, kuin jos olisin jotenkin onnistunut eilen treenaamaan pelkästään oikeanpuoleisia vatsalihaksia, vaikken ole harrastanut mitään liikuntaa pieniä kävelylenkkejä lukuunottamatta.
Sinne sattuu siksi, koska siellä ei ole mitään ja se kumisee tyhjyyttään, totean mielessäni ennen kuin nukahdan, ja siinä hetkessä koko asia ei voisi olla enää selkeämpi.
Joskus sen vain tietää, joskus se on selvempää, joskus ei.
VastaaPoistaMuistan, kun minulle tehtiin ensimmäinen ivf-hoito, ja odotin alkionsiirron jälkeen lopputulosta. Minulla ei ollut mitään oloa siitä, että olisin raskaana. Minulla myöskään ei ollut mitään sellaista oloa, etten olisi ollut raskaana. Se oli kummaa. Olo oli sellainen, että voi oikeasti olla ihan kummin vain. Olin raskaana - ja sain vauvan.
Toisen alkionsiirron jälkeen (viime syksynä) tulin taas raskaaksi, mutta oli kumma juttu, miten jo aika varhaisessa vaiheessa heti rv 4 tuli sellainen olo, että kaikki ei ole kuten pitää. Hcg nousi hyvin, kaikki oli "kliinisesti" ok, mutta minulla tuli yhä uudestaan ajatus siitä, että kaikki ei vain ole kuten pitää. Oli pahoinvointia jne. maha oli turvonnut, mutta mahassa ei tuntunut yhtään miltään. Mielessä oli tosi epäselvä olo. Jotenkin ihan sumuinen olo. Näin useita unia siitä, että kohtu oli tyhjä ja näin unta tyhjästä sikiöpussista. Varhaisultraan mennessä tiesin, että menemme katsomaan tyhjää kohtua. Minä vain tiesin. Sen verran olen taikauskoinen, etten uskaltanut ääneen sitä sanoa. Yritin viimeiseen asti. Ei auttanut. On vaikea selittää sitä, miten vain tiesin sen, mutta se oli minulle ihan selvä. Niinpä katselin pian ruudulta juuri sitä näkyä, jonka unessa olin jo 2 vk sitten tiennyt, tyhjää sikiöpussia.
Olen huomannut, että usein aavistukseni liittyen omaan kehoon ovat olleet oikeassa. Jos on yhteydessä omaan kehoon, tietää ja tuntee sen. Minun on vaikea ymmärtää niitä naisia, jotka ovat tiemättään monta viikkoa tai jopa kuukautta raskaana sitä tietämättään. Itsellä oma yhteys kehoon on niin vahva, että huomaan pienenkin muutoksen, on vaikea uskoa että koskaan joutuisin sellaiseen tilanteeseen.
Oman kehon kuulostelu on taito, jota voi myös opetella! omaa kehoa kannattaa kuunnella, sillä voi olla meille tärkeää kerrottavaa.
Kiitos kommentista ja omien kokemusten jakamisesta. Sinullakin on kaksi erilaista kokemusta, toinen siitä kun heti tietää hyvin vahvasti, ja toinen siitä, kun ei ole alussa voimakasta tunnetta suuntaan tai toiseen. Olen pahoillani, mitä teille tapahtui viime syksynä. En saata kuvitella, millaista on katsoa tyhjää kohtua ruudulta positiivisen raskaustestin jälkeen. :(
PoistaMinulle ei ole koskaan tullut tuollaista varmuutta aiemmin. Sitä on hyvin vaikea kuvailla, muuten kuin että se oli hyvin voimakas tunne. Kokemuksena hyvin erilainen, kuin mitä on esimerkiksi pelätä sitä, ettei ole raskaana ja itseään suojellakseen valmistautua pettymykseen ajattelemalla, etten taida olla taaskaan raskaana. Sitä teen useinkin.
Luulen, että pitää hyvin paikkansa, että omaa kehon viestien kuuntelemista voi oppia ja olisi hyvä ennen kaikkea oppia luottamaan omiin tuntemuksiin. Itselläni siinä taitaa olla vielä pitkä taival edessä. On ollut haastavaa tasapainoilla sen välillä, mitä oikeasti tuntee ja mitä niin kovasti haluaisi tuntea, kun raskautta toivoo.
Mullekin on jossain kierrossa tullut täysin samanlainen olo. Se on toisaalta rauhoittava tunne. Vaikka toisaalta viimeiseen asti haluaa uskoa että olisi vain kuvitellut sen ettei ole raskaana, on silti jotenkin helpompi kestää alkavat kuukautiset kun ne sitten alkavat.
VastaaPoistaMinä luotin ihan pienen hetken kehooni uusimmassa kierossani. Hetkellisesti olin tilanteessa joissa kumpikin mahdollisuus tuntui siltä että niin voisi tapahtua. Voisin olla raskaana tai sitten kuukautiset alkavat.
Ajattelin että myöhässä olevat kuukautiset kertovat jotain ja olisin ehkä raskaana. (vaikka oikeasti myöhässä olevat menkat voi johtua kymmenestä muustakin syystä kuin raskaudesta, tiedän.)
Hetken ajatuksissani mietin myös järkisyitä. Olen nyt raskaana koska miehelläni on tulossa syntymäpäivä, saisin onnitella häntä myös tulevasta isyydestä. Ehkä oli hyvä että työpaikalla tarjottu koronatesti jäikin kohdallani väliin koska sitä ei ole tutkittu raskaana olevilla. Ehkä raskaustestissäni ei näy raskaus koska raskaushormonia ei ole erittynyt vielä tarpeeksi. Ehkä raskaus ei vielä vain näy testissä ja kun näkyy, olisinkin jo pidemmällä mitä olin ajatellut. Olisi vähemmän aikaa odottaa ensimmäistä ultraa.
Kun menkat alkoi, olin niin pettynyt ja vihainenkin omalle kropalleni. Miten se saattoikin alkaa pelleilemään tälläsellä asialla kun raskaus on niin toivottu. Olin pettynyt myös mieleeni. Miksi se alkoi kuvitella kaikkia näitä lauseita? Miksi annoin itselle luvan haaveilla kun vuodon alkaminen tuntui kahta kauheammalta.
Nyt tiedän että vaikka menkkani olisi kuinka myöhässä tahansa, yritän pitää mieleni kurissa.
En usko kohdallani oireettomaan raskauteen, enkä enää kuvittele yhtään että tulevaisuudessa myöhästyneet menkat ja negatiivinen testi olisi mitään muuta kuin sitä että menkat tulevat, myöhässä mutta tulevat kuitenkin.
Ovulaatiosta puheenollen, tilasin nyt ensimmäistä kertaa digitaalisia ovulaatiotesejä. Jospa saisin niillä aikaan selkeän ovulaation. Tilasin myös aivan liian kallista siittiöystävällistä liukuvoidetta. Välillä tuntuu että kaikki tämä toiminta on aivan järjetöntä. Samalla tiedän että koska luonteeltani olen ihminen joka haluaa ratkoa ongelmia ja jonka on tehtävä jotain konkreettista että mahdollisuudet paranisivat, on vähän helpompi olla kun tietää että ainakin on yrittänyt.
Aurinkoista viikonloppua <3
-S
On raskasta tuntea kerta toisensa jälkeen niin suurta pettymystä ja jopa vihaa omaa kehoaan kohtaan. Vaikka eihän se sitä tahallaan tee! Samoin myös itsellä aina isoin pettymys on ollut omaa mieltä kohtaan, Siinä, miksi se antoi toivon herätä ja uppoutui haaveisiin, joiden jälkeen pettymys tuntuu kuin rysähtäisi jään läpi halvaannuttavan kylmään veteen.
PoistaHankalaa tässä onkin tietynlaisen kovuuden ja pehmeyden tasapaino itsessä. Kun ei täysin turta ja tunteetonkaan haluaisi tai edes voisi olla..
Välillä todella tulee ajatus, että on ihan älytöntä, mitä kaikkea on valmis tekemään yrittääkseen edesauttaa raskaaksi tulemista. Mutta toisaalta siitä tulee sellainen kokemus, että voi edes vaikuttaa johonkin asiaan, vaikka se olisi edes ovulaation löytäminen. Toivon, että digitaaliset testit auttavat sinua siinä.
Valoa sinunkin viikonloppuusi!