tiistai 23. maaliskuuta 2021

Vieras ajatus

Ystävä kertoo, että välillä arkisissa tilanteissa hänelle tulee mieleen mahdollinen lapsemme.
Miten mukavaa olisi saada joskus hänet kylään, touhuta hänen kanssaan.

Ruokaa laittaessaan ystävä katselee toisinaan asuntonsa pitkää käytävää ja miettii, miten hyvä pienen olisi opetella siinä ottamaan horjuvia askelia.

On vaikeaa kuvailla, millaista on tietää, että joku muukin toivoo meidän mahdollista lastamme. Ajattelee häntä, edes silloin tällöin. Se tuntuu lämpimältä, saa minut hämmentyneen liikutuksen valtaan.

Toisaalta se tuntuu myös hyvin vieraalta.

Olen tottunut näkemään (mahdollisen) lapsemme ainoastaan omana toiveenani.
Unelmana, jota ei kanssani jaa kukaan. Itseni ainoana, joka hänet haluaa ja häntä odottaa.
Ja samalla hän on jotain, mikä ahdistaa Miestä niin paljon.

Olen turtunut olemaan ainut, joka lasta ajattelee ja toivoo, uskaliaaksi heittäytyessään myös haaveilee.
Miettii, millainen hän olisi, miten hän toimisi eri tilanteissa, mitä hänen kanssaan voisi tehdä.

Miltä hän näyttäisi, kuulostaisi, tuntuisi.

Mutta hän ei ole pelkästään minussa.

Siellä hän välillä kulkee, hatarin askelin.
Ystäväni silmissä, hänen eteiskäytävällään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti