Mikä olisi alkuraskauden ja siihen liittyvän sosiaalisen kanssakäymisen näkökulmasta parempi ajankohta tulla raskaaksi, kuin nyt?
Kaikessa hiljaisuudessa, kun yhteydet muihin ihmisiin on typistetty koronan takia minimiin ja on enemmän kuin ok käpertyä kotiin.
Ilman painetta selitellä mahdollisia (pahoinvoinnista johtuvia) poissaoloja kavereiden syntymäpäiviltä tai illanistujaisista, ilman tarvetta peitellä raskautta sukujuhlissa.
Yksi seuraamistani bloggaajista on raskaana. Hänen laskettu aikansa on alkusyksystä.
Ensimmäinen yrityskerto oli ollut pettymys. Toisella kerralla sitten jo onnistikin.
Hän sai sen joululahjan, jonka itsekin olisin halunnut.
Hän voi kulkea loppuraskauden ajan käytännöllisesti kesämekoissa, niin kuin minäkin olin haaveillut.
Ei sillä tietenkään ole isommassa kuvassa väliä.
Kunhan nyt vain saisi sen lapsen.
Käyttämäni foolihappo on lopussa. Miten arvasinkin, ettei yksi purkki kolmeksi kuukaudeksi taida riittää. Täytyisi ostaa uusi. Täytyisi jaksaa uskoa.
Tulen olemaan ensi syksynäkin töissä, tekemässä niitä asioita, joita viime syksynä sovin vuoden päähän ja haaveilin, että silloin ne hoitaisi jo joku muu. En uskalla ajatella ensi vuoden syksyä.
Aurinko paistaa lämpimästi ja ilmassa on viipyilevää, ihan nurkan takana häämöttävää kevään tuntua.
Tänäänkin olisi kaunis päivä saada tietää olevansa raskaana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti