Se lävähtää yhtenä hämäränä syysiltana tajuntaan:
Nyt ei saa kuolla.
Jos lapsi selviää elossa niin pitkälle, että hänet voitaisiin pelastaa.
Silloin minä en yksinkertaisesti saa kuolla.
On pakko pysyä hengissä.
Minulle ei saa sattua mitään.
En tietenkään muutenkaan halua kuolla.
Päinvastoin, haluan palavasti elää.
Haluan nähdä lapseni syntyvän, kasvavan.
Haluan elää elämää Mies rinnallani.
Mutta nyt ja erityisesti ensi vuonna olisi välttämättömän tärkeää pysyä elossa.
Sillä mitä tapahtuisi, jos kuolisin?
Miten lapsi ja Mies pärjäisivät keskenään?
Olen ainoa linkki, jonka avulla tämä kuvio on mahdollista saada toimimaan.
En voi jättää Miestä siihen tilanteeseen, lapsen kanssa.
En voi jättää lasta siihen tilanteeseen, Miehen kanssa.
Täytyy siis tosissaan alkaa kiinnittää huomiota tähän.
Käyttää aina kypärää pyöräillessä. Lakata ajamasta keltaisilla valoilla risteyksissä.
Katsoa tarkemmin molempiin suuntiin suojatietä ylittäessä. Kiertää epäilyttävät ihmiset kaukaa.
Minä en saa kuolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti