Maltillinen vaste

Ensimmäistä kertaa kiinnitän huomiota siihen, että klinikan odotustilassa on huomattavan kokoinen peili. Mietin, mikä idea siinä on. 

En keksi kovinkaan montaa asiaa, mitä haluaisin tehdä vähemmän vuoroa odottaessa, kuin nähdä itseni lapsettomuusklinikan aulassa istumassa, huoli silmissäni.

Olemme harrastaneet seksiä edellisenä yönä. En tiedä, miten niin pääsi käymään.
Tiedän vain sen, että Miehen koskiessa minuun halusin häntä niin paljon, että olin räjähtää atomeiksi.

Entä jos munarakkulat ovat ottaneet valtavan kasvubuustin isomman annoksen takia, ja ovulaatio on jo käsillä? Mitä jos saamme yhdyntäkiellon, mutta kielletty yhdyntä on jo tapahtunut?
Silti minulla vahva tunne, ettei sillä ole vaikutusta, koska nyt on vielä liian aikaista.

Olen nähnyt viime yönä unta, jossa klinikan aulassa kohtasin toisen, minulle tuntemattoman lääkärin, joka vaikutti tuntevan minut. Hän kysyi hajamielisenä kuulumisiani astuessaan hissiin, ollen selvästi lähdössä pois töistä. Hämmentyneenä mutisin minulle kuuluvan ihan hyvää, ihmetellen, tunsiko hän minut vai oliko vain kohtelias. Neuvonnassa sain kuulla, että oma lääkärini olikin jäänyt jo kesälomalle. Ultraääniaikani oli varattu kohtaamalleni naiselle, vaikkei hän ollut vaikuttanut tietävän tätä lainkaan ja oli lähtenyt jo kotiin. 

Sihteeri totesi, että valitettavasti tälle ei nyt voi mitään, on tapahtunut jonkinlainen informaatiokatkos. Töissä ei ole kuin yksi toinen lääkäri, ja hänen kalenterinsa on viimeistä minuuttia myöten täynnä, hän ei ehtisi ottaa minua vastaan. Typertyneenä tihrustin itkua ja huusin tarpeettoman kovaa, että ei tämä käy. Minun on saatava tietää, mitä sisälläni tapahtuu. Viikonloppu on tulossa ja maanantaina voi olla jo liian myöhäistä. Heräsin ahdistus rintaa puristaen.

"Katsotaanpas, ensin oikea puoli. Nämä kaikki ovat pieniä. Niitä on ainakin viisitoista tai kaksikymmentä. Ehkä 8-9 mm kokoisia."

Sydämeni valahtaa jonnekin vatsan kohdalle, putoaa melkein huoneen lattiasta läpi. Oikea puoli on hyvä puoleni. Se ainoa, jossa on aiemmin ollut havaittavissa järkevää toimintaa.

"Vasemmalla näyttäisi olevan yksi 17 mm kokoinen johtofollikkeli, se on hyvä näihin kiertopäiviin nähden. Annetaan sen kasvaa vielä pari kolme päivää."

Ovitrelle-pistos tuttuun ajankohtaan ylihuomiselle, kiertopäivälle kolmetoista iltaan.
"Miksi iltaan?" kysyn.
"Siksi, että päivällä voit tehdä ja ajatella jotain muuta", lääkäri sanoo merkitsevästi.

Jostain syystä kaikki järkevät ajatukset tuntuvat lipuvan mielestäni aina vastaanotolla.
Lääkäri on niin rento ja rauhallinen, hän käyttäytyy ihan kuin tässä ei olisi mitään ihmeellistä.
Niin kuin ei hänelle olekaan, hänhän näkee kaikenlaista joka päivä.

Suustani tulee vain omituisia kysymyksiä, joihin uskon tietäväni vastauksen itsekin. Kuten että onkohan oikea puoleni mennyt rikki, vai onko se ihan normaalia, että puoli vaihtelee.
"Se on täysin satunnaista, mille puolelle johtofollikkeli kehittyy", lääkäri sanoo.

Kehoni vaste kahteen Letrozol-tablettiin on maltillinen, eikä hyperstimulaation vaaraa vaikuta olevan. Saan luvan syödä isompaa annostusta ilman ultraa pari kolme kuukautta, ja pistää Ovitrellen kiertopäivien 12-14 välissä. Voin tehdä ovulaatiotestejä noihin aikoihin ja pistää saatuani plussan, mutta jos plussaa ei kuulu, voin pistää silti joinain noista päivistä.

Lääkäri kertoo, että seuraava järkevä askel olisi siemennesteanalyysi. Ylipäänsä se, mitä jatkon osalta suunnitellaan, riippuu paljon spermanäytteen tuloksista. Mikäli siitä löydetään jotain vikaa, ei esimerkiksi inseminaatiosta ole välttämättä hyötyä. 

Muistan yhden etukäteen mietityistä kysymyksistäni, liittyen mahdollisuuteen saada lähete julkiselle puolelle. Se on mahdollista, mutta senkin edellytyksenä on tehty sperma-analyysi. Sanon keskustelevani asiasta Miehen kanssa.

Lääkäri muistuttaa, että minähän ravaan täällä tutkimuksissa, joten onhan ihan loogista ja kohtuullista, että jotain osaa Miehestäkin tutkitaan ja se vaatii häneltäkin jotain. 

Lääkäri ei voi tietää, että tilanteemme on hieman erilainen, kuin tyypillisempi tarina, jossa nainen puhisee hetkellisen tuohtuneena, kun hänen puolisonsa kokee vaivalloisena ja vaivaannuttavana yhden spermanäytteen antamisen, vaikka nainen itse makaa haarat levällään tutkimuspöydällä harva se päivä.

Mies on luopunut jo aika paljosta, osallistumatta yhteenkään tutkimukseen, mietin toivottaessani lääkärille hyvää viikonloppua.