Ei mitään mahdollisuutta

"Onko olemassa mitään mahdollisuutta, että olisit raskaana?" työterveyshoitaja kysyy koronarokotepiikki kädessään. "Ei ole." Sanat takertuvat kuivina kurkkuun ja jäävät sinne kaikumaan onttoina, kuin tyhjät kuoret.

Koska työni on niin hektistä, klinikalle soittaminen toimistoajan puitteissa on ajoitettava tarkasti hetkeen, jolloin minua ei varmasti häiritä. Ongelmana on, ettei sellaisia hetkiä tahdo päivästä löytyä.
En halua puhua omassa työhuoneessa niin, että joku voi koska tahansa tulla sisään.

Rokotteen jälkeen on jäätävä viideksitoista minuutiksi odottamaan mahdollisia allergisia reaktioita.
Liukenen painavan oven taakse autioon porraskäytävään ja soitan sieltä klinikalle. Kukaan ei vastaa.
Hetken päästä puhelin soi.

"Anteeksi, meillä oli vähän hankaluuksia linjojen kanssa", hoitajan rauhallinen puhe selittää.
"Mutta nyt löysin sinut."

Hänen äänensä on niin lohdullisen pehmeä, että se ikään kuin hymyilee korvaani.
En tiedä hänestä yhtään mitään. Silti haluaisin, että hän ottaisi minut syliin, vain pitäisi siinä ja tuudittaisi. Kertoisi, että kaikki tulee vielä menemään hyvin, ihan varmasti.

Kun tuntee olevansa äärettömän yksin, yllättävän pienillä asioilla on suuri merkitys.
Äänensävyillä- ja painoilla. Sanoilla, joita sanotaan. Sanoilla, joita ei sanota.

Kerron, että haluaisin kokeilla tällä kertaa Letrozolin tupla-annosta, johon sain viime ultrassa lääkäriltä siunauksen. Hoitaja toteaa tämän olevan ok. Varaamme ajan ultraääneen kiertopäivälle yksitoista. Aiemmin ultrat ovat olleet kiertopäivänä kolmetoista, mutta nyt se sattuisi viikonlopulle.

Pohdin ääneen, ettei aikaisempi ajankohta ole välttämättä huono asia, koska annostuskin on isompi. Hoitaja on kanssani samaa mieltä. Hän lupaa vahvistaa suunnitelman lääkäriltäni, ja palata asiaan tarvittaessa. Hänestä ei kuulu enää mitään, mistä päättelen lääkärin antaneen hyväksyntänsä.

Olen arjessa niin omillani tämän kaiken kanssa, että salaa toivoisin, että hän soittaisi ja löytäisi minut vielä uudelleen. Ihan vain siksi että kuulisin jonkun puhuvan lempeästi siitä, miten minut saataisiin raskaaksi.