Sulanut

Hän on käsittämättömän pieni, ei montaa viikkoa vanha.
Hänellä on tummat hiukset, kuten isällään. Hän itkee paljon, niin että koko keho autautuu itkuun ja jännittyy äärimmilleen. En aina osaa tulkita, mistä hänen itkunsa johtuu.

Olemme olleet vauvan kanssa äitini luona käymässä, jotta Mies saisi muutaman päivän hengähdysdystauon. Olemme palanneet kotiin aiemmin tänään.

Vaihdan vauvalle vaatteita makuuhuoneen sängyllä, hämärässä syysiltapäivän valossa.
Liikkeeni ovat kankeita ja varovaisia, kuin edelleen pelkäisin, että hän voi mennä milloin tahansa rikki.

Kun olen saanut vaatteet vaihdettua, itku alkaa taas.
Mies seisoo oviaukossa. Tunnen itseni kömpelöksi.
Mietimme yhteen ääneen, mikä nyt tällä kertaa on.

Itkun kuuleminen tuntuu fyysisesti pahalta. Raastaa jostain paljon syvemmältä, kuin olin osannut etukäteen kuvitella. Juttelen hänelle rauhoittavan ääneen. Lupaan selvittää, mikä on huonosti.
Otteeni ovat tunnustelevia, haparoivia. Tunnen itseni kömpelöksi.

En kuitenkaan turhaudu, tai ole hätäinen.
Tiedän, että minulla on aikaa opetella, ja hänellä on aikaa opettaa minua.
Huomaan, että pelkkä ääneni kuuleminen vaikuttaa rauhoittavan häntä.

Kun on rauhallista, lähden nopeasti käymään kylpyhuoneessa. Hän alkaa uudestaan itkeä. On selvää, että tämä on jälleen kerran minun heiniäni. Kuljen ääntä kohti, ja katson makuuhuoneeseen, aikeissa sännätä paikalle.

Keittiöstä näen, kun Mies istuutuu sängylle ja nostaa vauvan olkapäätään vasten. Vauva tyyntyy heti, alkaa hymyillä tyytyväisenä katsellessaan Miehen olan yli. Hymyillä tavalla, jolla tuonikäiset vauvat eivät käsittääkseni vielä hymyile. Tai ehkä hän tekee sen vahingossa? Hän katselee suoraan minua kohti, vaikkei hän varmaan voi nähdä minua näin kaukaa, pienillä tottumattomilla silmillään.

Mies katsoo vauvaa. Näen, kuinka hän hymyilee itsekin.

Sydämeni sulaa. Minusta tuntuu siltä, että jos kuolisin nyt, kuolisin kaikesta huolimatta onnellisena.

Katson heitä ja ajattelen, että ehkä tästä kaikesta voi tulla jotakin.

Ehkä tästä tulee vielä ihan hyvä, meille kaikille.