Rakas pieni.
Saanhan vielä joskus nähdä sinut?
Olen toivonut sitä jo niin kauan.
Annetaanhan sinut syliini silloin, kun sen aika on?
Koittaahan sen hetki kerran, joskus aikanaan?
Luulen, että tässä tarvitaan nyt ihme.
Ihme, jonka avulla sen voisi toteuttaa.
Että saisin sinut tänne, luokseni.
Tähän maailmaan, jossa saan katsoa sinua, tuntea sinut.
Kuulla äänesi, nähdä kasvosi.
Pelkään niin kovasti, että uni on ainut paikka, jossa kohtaamme.
Että kohtaamme jatkossakin vain siellä, sinä ja minä.
Ne kauniit, pehmeän utuiset haaveunet, joissa sinä olet.
Elät.
Niistä herääminen on niin vaikeaa.
Pelkään niin kamalasti, että muuta meille ei suoda.
Tulethan taas tervehtimään.
Nähdäänhän taas?
Edes siellä, unien maassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti