Ensimmäistä konkretiaa

Asiat etenevät siihen, että haemme yhdessä asuntolainalupausta omakotitalon ostoon. Taloa meillä ei ole kiikarissa, mutta sitä varten, jos joskus olisi. Lainan hakeminen on prosessina paljon uuvuttavampi, kuin olin etukäteen osannut kuvitella. Toisaalta on ihan mukavaa saada muuta ajateltavaa.

Ja tässähän sitä ajateltavaa tosiaan riittää.

Miehen aivot savuavat monena iltana päänsisäisen työn määrästä. Hän pyörittelee lukuja allekkain ja päällekkäin, niitä vilisee silmissä sinne, tänne ja tuonne. Hän lukee saamiamme tarjouksia, etsii eroja, kirjoittaa muistiin, vain palatakseen pian uudestaan lisäämään jonkin yksityiskohdan.

Seuraan Miehen laskelmia mietteliäänä. Rakas lemmikkimme, makuuhuoneessamme majaileva jättikokoinen elefantti makaa pitkin pituuttaan sängyllä ja kuorsaa äänekkäästi. Välillä mietin, näkeekö Mies sitä ollenkaan.

Niin. Olemme keskustelleet viime aikoina paljon. On ollut pakko käydä asioita läpi, yhdessä ja avoimesti. Olemme puhuneet rahasta, tulevaisuudesta, uhista, mahdollisuuksista. Eri skenaarioista, hyvistä, huonoista ja hyvin huonoista.

Kaikesta, paitsi yhdestä asiasta.

Asettelen pitkään kurkkuun takertuvia sanoja, kunnes lopulta saan suuni auki.

"Entä jos jossain vaiheeessa saamme sen lapsen? Pitäisi varmaan laskea, pystynkö maksamaan lainaa siinä tilanteessa, että jään äitiyslomalle."

Mies katsoo minua, ja kaivaa esiin vanhempainvapaalaskurin.

Ja niin me laskemme.

Olemme yrittäneet lasta kohta puolitoista vuotta.

Tämä on ensimmäinen konkreettinen asia, josta keskustelemme yhdessä liittyen siihen vaihtoehtoiseen tulevaisuuteen, jossa lapsi ehkä on joskus olemassa. Täällä, maailmassa. Vaikuttamassa elämäämme, todennäköisesti jollain melko suurella tavalla.

Tottakai olen itse miettinyt kaikkea mahdollista vähintään miljoonaan kertaan, jo ennen kuin edes aloimme yrittää lasta.

Tosin välillä tuntuu, että varsinainen elävä ja hengittävä lapsi häilyy taaempana omassakin mielessä. Ajatukset pyörivät lähinnä tässä prosessissa. Hoitosuhteessa, lääkäriajassa, lähetteen saamisessa, tulevissa IVF-hoidoissa.

Toteamme yhdessä, että jos jäisin äitiyslomalle, elämä olisi tiukempaa, tietenkin. Säästää pitäisi edelleen pahan päivän (ja korkojen nousun) varalle. Mutta pystyisin maksamaan oman osuuteni lainasta ja muista menoista.

Sen jälkeen emme puhu siitä enää mitään.

Mutta nyt tiedän, että Miehen monimutkaisissa, laajoissa laskelmissa kaikki on otettu huomioon.

Jopa se lapsi.