Elefantin iho

Apteekin kaikki kolme muuta asiakasta ovat tukevasti raskaana.
Yhden vatsa on jo pinkeä ja laskeutunut, toisen hädin tuskin huomattavissa, kolmannen on siltä väliltä.
Pisimmällä olevalle on myönnetty antibioottikuuri, kuulen hänen puhuvan siitä viereisellä palvelutiskillä.

"Oletko saanut hyvät ohjeet tämän käyttöön?"
"Joo."

Farmaseutin suu jatkaa liikkumista, mutta en kuule häntä enää, näen vain suun liikkeet.
Havahdun kun huomaan hänen lopettaneen puhumisen ja katsovan minua.

"Niin että on sinulle selkeää, miten tämä pistetään?"
"Ai. Joo."

Jonotan kassalle raskaana olevien takana, Ovitrelle-pistoskynäpaketti kädessä. Voi miten ironista.
Kolme siunatussa tilassa olevaa, ja viimeisenä yksi kirottu.

Miksi minun täytyy maksaa tästä kaikesta?
Ovatko nuo toiset muka maksaneet?

Voihan olla, mistä minä tiedän. Mutta jostain syystä tuntuu, että eivät tietenkään ole.
Kuka nyt maksaisi asiasta, joka tapahtuu ihan vain luonnostaan?

Tämä alkaa muistuttaa jo melkein rutiinia. Viesti Miehelle.
Salaman lailla kotiin, piikki jääkaappiin ja jatkamaan työpäivää.
Niin kuin mitään erityistä ei olisi tapahtunut.

Kotona sohvalle istuessani tunnen jotakin kosteaa. Ovulaatiolimaa, aivan selkeää.
Uskomatonta, näin aikaisin! Edellisessä kierrossa en poikkeuksellisesti erottanut juuri mitään, en edes irrotuspiikin jälkeen. Tunnen hetkellistä, ylitsevuotavaa hellyyttä kehoani kohtaan.

Sinä ymmärrät sittenkin, että nyt jo voisi olla ovulaation aika!
Yrität kovasti pysytellä mukana tässä. Et taida ollakaan niin vähä-älyinen, kuin mitä luulin..?

Pistäminen sujuu tällä kertaa sujuvammin. En häily puolta tuntia vessassa piikki kädessäni.
Luotan siihen, että osaan. Tiedän, ettei se satu. Ja minä todella osaan. Eikä se satu.

Pistettyäni mietin, onkohan ihan normaalia ärsyyntyä jopa Saarioisten tv-mainoksesta?
"Äitien tekemää ruokaa." 

Hetken ajattelen katkerana, että taas yksi paikka, jonne ei edes päästetä muita, kuin äitejä.
Saman tien hämmästyn, miten epäloogisia ajatukseni nykyään ovat. Eihän se niin voi olla, sloganista huolimatta? Kai nyt Saarioiselle vielä pääsee töihin lapsetonkin? Mitä ihmettä oikein sekoilen? 

Haluaisin Miestä, olen halunnut jo monta päivää. Tiedän, että haluaisin myös huomenna. Tiedän myös, etten kehtaa ehdottaa uudestaan huomenna, koska ylihuomenna on jo seurava "pakollinen" kerta.

Illalla alaselkäni kramppaa ilkeästi. Miestä väsyttää, ahdistaa ja ärsyttää, näen sen hänestä.
Hänen tunteensa tarttuu minuun, ja lopulta meitä molempia ottaa oikein huolella päähän.
Mutta ei auta. Seksiä olisi harrastettava. 

Valtavan iso elefantti seisoo makuuhuoneen nurkassa. Kun asetumme sänkyyn, se könyää keskelle ja survoo hillittömän ruhonsa makaamaan väliimme. Yritän koskettaa Miestä, mutta osun vain paksuun norsunihoon.

Iltalehtien klikkiotsikoissa korostetaan usein, miten yhdyntä- ja orgasmikeskeinen seksi on aikansa elänyttä, täysin passé. Uskon, että niitä juttuja eivät kirjoita lasta lääkkeellisen tuen avulla yrittävät.

Kurotan elefantin kaarnamaisen nahkan yli kohti Miestä. Meidän ei ole helppoa löytää toisiamme.
Hapuillen löydämme kuitenkin, loppujen lopuksi. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin uskoa ja luottaa siihen, että pystymme siihen myös jatkossa.