Salainen agentti

Automaatin kaakao ei ole erityisen hyvää, muttei pahaakaan.
Kuumaa se ainakin on. Miksi ylipäänsä otin sitä, kun nyt joudun hörppimään sen kiireellä?

Tuijotan taas kerran vihreitä tyynyjä. Hedelmällisyyden väri, onkohan se tarkoituksellista?
Seinät ovat yhtä lukuun ottamatta valkoisia. Myös katto on näköjään vaalea.

Olen kertonut työkavereille olevani hammaslääkärissä. Olen kuin agentti salaisella tehtävällä.
Tunnustelen hetken vaihtoehtoista skenaariota, jossa kertoisin tästä lähimmälle työporukalleni.

Hylkään sen heti. En kestäisi nähdä heidän sympaattisia katseitaan, en kuulla voimien toivotuksia.
Jos kertoisin, se olisi siitä lähtien ensimmäinen asia, mitä he ajattelisivat minut nähdessään.
Haluan olla jatkossakin töissä pelkkä Neiti Kuu, jolla on kaikki ihan hyvin.

Tällä kertaa Abba laulaa radiossa:

"One of us is crying, one of us is lying in a lonely bed.
Staring at the ceiling, wishing she was somewhere else instead."

Mieleeni vaeltaa viimeöisiä ajatuksia.
Ennen nukahtamista kauhistuin yhtäkkiä, entä jos jokin muukin on vialla?

Tähän asti olin pääasiassa levollisesti ajatellut, että suurin haaste raskaaksi tulemiseen on jo löytynyt.
Mutta eihän se ole mitenkään varmaa. Ehkä pielessä on kymmenen muutakin asiaa, joita ei edes vielä tiedetä. Sekin on ihan mahdollista, miksei olisi?

"One of us is lonely, one of us is only waiting for a call
Sorry for herself, feeling stupid, feeling small
Wishing she had never left at all."

Kerron lääkärilleni, että minulla on ollut kipuja. Jomotusta, pakotusta, vihlaisuja. Etenkin ultraa edeltävinä parina päivänä, enemmän kuin viimeksi.

On vaikea sanoa, ovatko ne munarakkulan kasvukipuja vai varsinaisia ovulaatiokipuja. Lisäksi juuri äsken klinikan vessassa huomasin jonkin verran lisääntynyttä limaneritystä, mitä ei viimeksi tähän samaan aikaan ollut ollenkaan.

Tällä kertaa muistan ensimmäistä kertaa riisua myös sukat.
Ilman housuja oleminen sukat jalassa ja paita päällä tuntuu niin hölmöltä.

Ja siellä se taas on. Yksi kaunis munarakkula, oikealla puolella.
Aivan niin kuin viimeksi, myös koko on lähes identtinen. Vasemmalla ei mitään, tälläkään kertaa. Kohdun limakalvo on jälleen erinomainen, 11,2 mm.

"Munarakkula taitaa olla hiukan isompi, kuin viimeksi?" tiedustelen toiveikkaana.
Lääkäri kertoo, että oikeastaan kaikki yli 20 millin ovat hyviä, sen jälkeen koolla ei ole niin väliä.
Ahaa.

Saan haluamani irrotuspiikin, sen voi pistää jo heti tänään. Irrotuspiikin ajankohta jää ainoaksi eroavaisuudeksi tässä kierrossa verrattuna edelliseen, viimeksi pistin sen vasta seuraavan päivän iltana. Lääkäri toteaa, ettei irrotuspiikistä ole mitään haittaa, vaikka ovulaatio tapahtuisikin jo itsestään ennen sitä.

Seksiä tulisi olla tänään ja ylihuomenna. Ei taaskaan tarvita sen enempää. Ellei tietysti siltä muuten vain tunnu. Ei varmasti tunnu, totean mielessäni. Sen verran osaan jo etukäteen ennustaa.

Lääkäri on sitä mieltä, että kahden kierron perusteella tiedämme tarpeeksi siitä, miten kehoni käyttäytyy yhden tabletin annostuksella. Voin halutessani jatkaa sillä ilman ultraa, ja pistää irrotuspiikin samoihin kuin nytkin, jos tahdon sen varmistamaan ovulaation. Saan reseptin neljään Ovitrelle-piikkiin.

Lääkäri myöntyy siihen, että myös tupla-annostusta voidaan kokeilla seuraavaksi, mikäli sitä toivon.
Siihen kuitenkin tarvitaan seurantaultra, koska emme tiedä, miten muutos vaikuttaa kehooni.

Koronarokotuksen voin halutessani ottaa. Kahden kuukauden liioitellusta varoajasta on luovuttu.
Tällä hetkellä ainoastaan koeputkihedelmöityshoidoissa oleville on suosituksena viikon varoaika rokotteen ja toimenpiteen välillä, lähinnä sitä varten, ettei kuume nouse juuri ennen toimenpidettä.

Loppupuolella käyntiä huomaan puhuneeni kokoajan lähinnä siitä, mitä tehdään sitten, kun tämäkään yritys ei tuota tulosta. Voisimmeko seuraavalla kerralla kenties tehdä näin? Sen jälkeen ehkä voisi miettiä tätä. Ja kun sekään ei toimi, kannattaisiko edetä näin? Vai sittenkin noin?

"No, jospa niitä seuraavia kertoja ei tarvittaisi", lääkäri muistuttaa.

Hiljenen hetkeksi ja nyökkään.

Ai joo. 

Niin. Jospa ei.