Todennäköisyyksistä

Yläasteen matematiikan tunneilta ei jäänyt mieleeni kovin montaa asiaa, mutta yksi jäi.
Opettaja kertoi, että todennäköisyys jollekin tapahtumalle on periaatteessa aina matemaattisesti laskettavissa. Ja tärkeää on muistaa, että yksittäisessä, irrallisessa tapahtumassa todennäköisyys pysyy aina samana, mikäli olosuhteetkin pysyvät samana.

Todennäköisyys ei siis kasva onnistuessa tai epäonnistuessa.

Joka kerta, kun lottoarvonta suoritetaan, todennäköisyys saada lottovoitto on sama, huolimatta siitä vaikka olisi lotonnut viimeiset viisikymmentä vuotta uskollisesti joka lauantai, saamatta yhtäkään voittoa. Miljoonat eivät ole sen lähempänä, vaikka niihin on käytetty vuosikymmenten aikana runsaasti rahaa, aikaa ja energiaa ja joku voisi jopa kysyä, että "eikö nyt jo pikkuhiljaa kuuluisi voittaakin joskus?".

Kun heittää noppaa, todennäköisyys saada tietty lukema on aina sama. Vaikka heittäisi kymmenen kertaa peräkkäin ja saisi niistä jokaisena kertana minkä tahansa muun numeron kuin ykkösen, 11. heitossa todennäköisyys saada numero yksi on joka tapauksessa sama, kuin kaikilla muillakin heitoilla siihen asti. Eli yksi kuudesta. Jokainen heitto on oma yksittäinen tapahtumansa, johon edellinen tai seuraava heitto ei vaikuta.

Minusta ei koskaan tullut kummoista matematiikkatietäjää, mutta tämän asian pystyin sisäistämään.

Samalla tavalla myös lapsen yrittämisessä mahdollisuudet eivät mystisesti kasva kerta kerralta, mikäli hoitomuoto pysyy samana. Vaikka se olisikin monin puolin todella reilua, että mitä pitempään tai kovemmin yrittäisi, sitä todennäköisempää onnistuminen olisi.

Tämä kaikki on hieman ristiriidassa yleisen ajatusmallin kanssa, jonka mukaan kun vain tarpeeksi kauan yrittää, niin lopulta onnistuu. "If you can dream it, you can do it", sanoi Walt Disneykin.
On olemassa ihmisiä, jotka ovat eläviä todisteita siitä, että näin se on. Mutta on myös ihmisiä, joille niin ei käynyt.

Täysin terveen pariskunnan osalta todennäköisyys tulla raskaaksi on noin 25 prosenttia per kierto.
Jos oletetaan, että Mies on terve ja yltäisimme ovulaation induktion avulla PCOS:stani huolimatta siihen samaan 25 prosenttiin, kuin tavanomainen pari, todennäköisyys on siis yksi neljästä per kierto. Toisinaan mieleni ohjaa minua ajattelemaan, että no sittenhän kun neljä (lääkeavusteista) kiertoa on mennyt, minun kaikkien todennäköisyyksien mukaan oikeastaan jo kuuluisi tulla raskaaksi?

Paitsi että ei. Joudun edelleen välillä hokemaan itselleni sitä, että jokainen yritys ikään kuin nollaantuu kuukautisten alkaessa. Aina aloitetaan alusta, ollaan yhtä lähellä tai kaukana onnistumisesta kuin viimeksikin.

Alea iacta est.

Olisi hirvittävän mukavaa ajatella, että nyt näillä ansioilla olisin jo esimerkiksi puolessavälissä raskaaksi tulemista. Tai että jossain lukisi: "Ladataan raskautumista. 22 prosenttia suoritettu, 78 prosenttia jäljellä.."

Kuitenkin yleisen mentaliteetin mukaan jos ei yritä lainkaan, mahdollisuudet onnistua ovat olemattomat, vai mitä?

Ellei kyse ole raskaudesta, sillä moni tulee raskaaksi täysin pyytämättä ja yrittämättäkin.