Kaikki nämä vuodet, varhaisesta teini-iästä lähtien, olen poistanut säännöllisesti karvoja monesta paikasta kehoani. Sääri-, kainalo- ja häpykarvojen lisäksi myös muun muassa rinnoista, rintojen välistä, vatsasta ja leuasta.
Ja samalla, tietämättäni, jokin sisälläni on ollut huonosti.
Siellä on kasvanut munarakkuloita, joiden kehitys on pysähtynyt. Munarakkuloista yhden pitäisi kasvaa kypsäksi vapauttamaan munasolu, ja loppujen surkastua pois. Minulla ne eivät ole kypsyneet kunnolla, vaan ovat muodostuneet kystiksi, jotka ovat jääneet sisälleni vangiksi.
Olen sheivannut, vahannut ja nyppinyt pinseteillä. Vaikka olen vaaleahiuksinen, ihokarvani ovat tummia ja paksuja. Ja ne kasvavat silmänräpäyksessä takaisin.
Itse asiassa ne ovat vaikuttaneet kasvavan vuosi vuodelta vain nopeammin. Olen ajatellut sen johtuvan siitä, että ylipäänsä lähdin tähän sheivaamispeliin mukaan. Olen nimittäin joskus lukenut, että mitä useammin ihokarvoja sheivaa, sitä paksumpana ja nopeammin karva kasvaa takaisin.
Nyt ymmärrän, että kaiken taustalla on ollut PCOS, todennäköisesti jo pitkään.
Kehoni insuliinintuotanto on liiallista, jolloin munasarjat tuottavat liikaa testosteronia, joka on syy liialliseen karvankasvuun.
En edes tiedä, miten kauan minulla ollut PCOS.
Katson ylioppilaskuvaani. Olen siinä niin laiha, että ihan pyörryttää.
Oliko minulla PCOS jo silloin, kun teini-ikäisenä aloitin e-pillerit? Jos oli, miksei sitä huomattu gynekologisessa tutkimuksessa?
PCOSin oireet ilmaantuvat usein jo teini-iässä, mutta olen lukenut, että teini-ikäisillä varsinainen diagnosointi on haastavampaa, koska esimerkiksi akne, runsas munarakkuloiden määrä ja epäsäännöllinen kuukautiskierto ovat muutenkin tyypillisiä oireita murrosiässä, eivätkä välttämättä johdu PCOSista. Elämäni toisessa gynekologisessa tarkastuksessa olin jo syönyt jonkin aikaa e-pillereitä, ja ne voivat rauhoittaa PCOSin tilannetta.
Kaikki nämä vuodet luulin, että voin tulla raskaaksi koska tahansa, kuten muutkin naiset.
Luin jo teini-ikäisenä paljon tahatonta lapsettomuutta koskevaa kirjallisuutta.
Miksi jokin siinä puhutteli minua jo silloin?
Aavistinko, että jollain tavalla tämä asia tulee koskettamaan minua henkilökohtaisesti?
Arvasinko, että tulen ennemmin tai myöhemmin joutumaan lapsettomuuden kanssa kasvotusten?
Olen pari kertaa elämäni aikana suorastaan säikähtänyt, olenko tullut raskaaksi.
Yhden kerran teini-iässä edellisessä suhteessa, kun kondomi meni rikki ja jouduin hakemaan apteekista jälkiehkäisytabletin. Miehen kanssa seurustelun alkuaikoina, kun yhtäkkiä minua oksetti todella voimakkaasti ilman mitään syytä (osoittautui jonkinlaiseksi aamuheikotuksen ja stressin yhdistelmäksi).
Tiesin, että yksikin suojaamaton seksikerta voi riittää raskaaksi tulemiseen. Tiesin, että niin voi käydä kenelle tahansa, ihan vahingossakin, jopa huomaamatta. Ihan tavallisellekin naiselle. Niin minulle oli koulussa opetettu, ja muuta tietoa en oikeastaan saanutkaan.
Luulin pitkään, että olen sellainen. Ihan tavallinen nainen.
Vähänpä tiesin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti