Avokado

 

Kun vuoden 2020 lokakuussa aloimme yrittää lasta, aloitimme sattumalta samaan aikaan myös toisenlaisen, huomattavasti stressivapaamman kasvatusprosessin. Olin lukenut jostain jutun, jossa avokadon siemenestä oli saatu kasvatettua isohko puu sisäkasviksi, supisuomalaisissa kasvuolosuhteissa.

Innostuimme Miehen kanssa kokeilemaan, josko mekin osaisimme.

Laitoimme ikkunalaudalle useita lasipurkkeja täynnä vettä, ja viritimme niihin hammastikkujen avuilla avokadon siemeniä. Sitten odotimme.

Jossain vaiheessa mieleeni tunkeutui ajatus, että jos nyt tulisin raskaaksi, tässähän olisi ihana tarina lapselle kerrottavaksi.

Samaan aikaan kun sinä sait alkusi, äiti ja isi laittoivat tämän kasvin siemenen veteen kasvamaan.
Ja sitten te kasvoitte samaan aikaan, sinä ja avokado! Olette melkein samanikäisiä, eikö ole hassua?

Osalle siemenistä ei tapahtunut vedessä yhtikäs mitään. Ilahdutti kuitenkin huomata, että jonkin ajan kuluttua kahdesta siemenistä pilkistivät esiin pienet vihreät versot. Ne havittelivat vähitellen yhä korkeampaa korkeutta, tehden samalla pienenpieniä, kauniinvihreitä lehtiä. 

Koska en tullut raskaaksi, muokkasin pumpulisia haaveitani kuukausi kuukaudelta eri muotoon, aina silloiseen tilanteeseen sopivaksi. 

Siitä lähtien, kun aloin toivoa, että saisin sinut, olen ajatellut sinua ja samalla kasvattanut avokadoa. Jotta voisin näyttää sen sinulle sitten, kun saavut luokseni. 

Kun siirryttiin kevään 2021 puolelle, lisääntyvä auringonvalo teki tehtävänsä. Avokadot kasvoivat kasvamistaan, kilpaillen toisten kasvien kanssa ahnaasti parhaasta paikasta ikkunan edessä.
Lopulta tuimme niitä isoilla kasvituilla.

Jos siis koskaan saavut luokseni, minä aloin lisätä hiljaa mielessäni.

Jonkin aikaa sitten avokadot siirrettiin isompiin ruukkuihin. Toinen ruukuista siirtyi olohuoneeseen, sillä sen asukki oli kasvanut liikaa pituutta ollakseen ikkunalaudalla. Toinen, isomman yksilön pienempi kaveri, jatkaa eloaan ikkunalaudalla, kallistuen aina vain enemmän kohti ikkunaa.

Niissä molemmissa on nykyään komeankokoiset lehdet, jotka ne tosin pudottavat mielenosoituksellisesti heti, mikäli ne joutuvat muiden kasvien varjostamiksi. Mutta ei tarvitse huolestua, ne tekevät aina uusia.

Kun kesäaurinko osuu lehtiin oikeassa kulmassa, ne hohtavat kirkkaanvihreinä kuin smaragdit.

Tämän prosessin me siis osasimme. Onnistuimme hyvin.
Siinä toisessa prosessissa emme niinkään.

Tänä vuonna avokadot lähtevät kohti toista kevättään.

Lapsemme ei ehtinyt tähän porukkaan mukaan.