Verta 17

Ennen tätä hetkeä en ole koskaan tietoisesti valehdellut hoitohenkilökunnalle tai lääkärilleni.

Missään vaiheessa hoitoja en kuitenkaan ole yksityisellä klinikalla suoranaisesti mainostanut todellista tilannettamme. Olen siis jättänyt tiettyjä asioita kertomatta, se on selvä.

Lääkärikäynneillä olen useita kertoja viitannut puheissani siihen, että olemme Miehen kanssa melko eri vaiheissa lapsettomuusmatkaa. Se on toiminut hankalien työaikojen lisäksi ääneenkerrottuna syynä siihen, miksei Mies ole esimerkiksi kertaakaan ollut mukanani klinikalla.

Olen tuonut aina avoimesti esiin, että minulle tahattomaan lapsettomuuteen ajautunut tilanteemme on ollut paljon vaikeampi sulattaa, ja että se on häilynyt mielessäni jatkuvana huolenaiheena. Ja ettei Miestä asia kosketa tai stressaa yhtä paljon. Ettei hänellä varsinaisesti vaikuta olevan yhtä akuuttia huolta lisääntymiskykymme ajankohtaisesta asianlaidasta, kuin minulla.

Olen jättänyt kertomatta, että se on oikeastaan melkoinen understatement tästä tilanteesta.

Että Mies ei ole huolissaan lisääntymiskyvystämme, koska hän ei halua lasta.

Tällä kertaa klinikan numeroa valitessani minulla on kuitenkin tarkka selviytymisssuunnitelma: Valehdella.

Kuukautisiin on vielä useita päiviä aikaa. Ohjeistuksen mukaan raskaustesti olisi pitänyt tehdä pari päivää sitten. Ongelmana on, etten ihan todella halua tehdä sitä.

Ensinnäkin tiedän sen olevan täysin turhaa, koska tiedän hyvin, etten ole raskaana. Etenkin nyt, kun luotan kehoni tuntemuksiin enemmän. Toisekseen lapsen yritysajan varrella minuun on kasvanut viha testien tekemistä kohtaan. Inhoan niitä yli kaiken.

Kynnys raskaustestin tekemiseen on noussut kierto kierrolta valtavan korkeaksi. En halua tehdä sitä toivottomassa tilanteessa, ilman minkäänlaista omaa tuntemusta taustalla. En halua tuijottaa silmiin sitä sokaisevaa, tyhjänä loistavaa valkoisuutta, jos minun ei ole aivan pakko.

Sillä se tuntuu kertakaikkisen hirveältä.

Niinpä soitan klinikalle ja valehtelen pokkana tehneeni kaksi selkeän negatiiviista raskaustestiä, tänään ja eilen. Lausumme hoitajan kanssa yhteen ääneen, että kolmas ja viimeinen inseminaatio on siis näin ollen epäonnistunut. Testeissä kuuluisi jo näkyä jotain, jos olisin raskaana. Tiedämme sen molemmat. 

Olisin ihan hyvin voinut odottaa vielä muutaman päivän, joutumatta tekemään raskaustestiä. Sen ajan, että kuukautiset alkavat. En kuitenkaan halua odottaa ylimääräistä.

En ole raskaana, se on ilmiselvää. Mitä nopeammin saamme lähetteen, sitä nopeammin ehkä pääsemme eteenpäin. Jostain olen saanut päähäni, että niilläkin muutamalla päivällä on väliä, joita tässä menisi hukkaan. Vaikka järjellä ajateltuna tuskin todellisuudessa on.

Inseminaatiot on siis osaltani nähty ja koettu, toteamme yhdessä. Samoin kuin on yksityisen lapsettomuushoitoklinikan asiakkuus. Seuraavaksi tarvitsisin lähetteen julkiselle puolelle. Hoitaja lupaa hoitaa asian pikimmiten, ja näin hän tekee. Jo seuraavana päivänä saan viestitse tiedon, että lähetteemme on lähtenyt eteenpäin kunnalliselle puolelle.

Minulla ei ole edes huono omatunto huijaamisesta. Eihän tässä tyylipisteitä lasketa, se on tullut jo kauan sitten selväksi.

Samaan aikaan kaikki muut tämän planeetan elolliset naispuoliset olennot ovat raskaana. Kaverit, työkaverit, sukulaiset. Tutut, tutuntutut ja tutuntutuntutut. Julkkikset, somepersoonat, tuntemattomat vastaan tulevat ihmiset.

Rihanna.

Jopa työkaverini koira on raskaana. 

Jostain syystä huomaan toivovani, että se saisi keskenmenon. Vaikka eihän sillä ole mitään väliä.
Ei se tee minua yhtään sen enempää raskaaksi, jos koira jää ilman pentuja.

Silti jostain syystä ajattelen, että siitä tulisi minulle parempi mieli. Siitä huomiosta, että välillä luontokin epäonnistuu, muunkin kuin pelkästään minun kohdallani.

En edes tiedä, miten usein koirat saavat keskenmenoja.

Vaikken tätä ennen ollut valehdellut hoitotaholleni, tiedän sen sijaan yhden henkilön, jolle olen viimeisen lähes puolentoista vuoden aikana valehdellut enemmän, kuin kenellekään muulle.

Itseni.

Kun verenvuoto alkaa, hoen itselleni kuin pienelle maidon kaataneelle lapselle, että ei se haittaa, se on ihan ok.

Tämä on ihan ok.

Minä olen ihan ok.

Vaikka eihän se ole, enkä minäkään ole.