Tiedän, etten saisi ajatella näin.
Ei ole mitään järkeä toivoa. Ei ole olemassa kertakaikkiaan mitään syytä, miksi mikään menisi eri tavalla, kuin ennen.
Ei mitään ennettä siitä, etteikö tämä painajainen jatkuisi jatkumistaan.
Tiedän sen kaiken, mutta.
Mutta.
Entä jos sittenkin nyt?
Olen lapseton. En omasta tahdostani, en siksi etten haluaisi lapsia, vaan siksi ettei vieläkään niitä minulle ole suotu.
VastaaPoistaEn ole kertaakaan saanut kokea iloa raskautumisesta. Edes teininä en saanut kokea pelkoa vahinkoraskaudesta. Niin uskomattomalta kun se kuulostaakin. Sillon en pelännyt raskautumista, mutta nyt pelkään etten sitä ikinä koe.
En osaa olla enää toiveikas. En osaa uskoa siihen. Jos menkat on myöhässä, en ole menossa ostamaan testiä sillä tiedän jo mitä se näyttäis. Kyllä ne menkat kuitenki tulee. Jos olen huonovointinen yllättäen, en ole menossa ostamaan testiä, kyllä se huono olo ohi menee. En osaa enää olla. Jatkuva suru ja ajatukset lapsesta jota minulle ei ole annettu on koko ajan läsnä. Olen miettinyt nimiä, kummeja, miten kertoisin asiasta läheisille, selannut vauvanvaatteita, tavaroita ja miettinyt miten kotini sisustaisin jos vauvan saisin. Oon miettiny näyttäiskö mun lapsi enemmä multa vai mieheltä, kuvitellu hänelle meidän molempien vaaleita ja kihartuvia hiuksia. Olisiko hänellä isänsä ruskeat silmät vai minun siniset. Miltä hän näyttäisi teininä. Ihan kaikkea tuota olen miettinyt.
Minulta kysytään "Millon teille tulee lapsi kun siskosi sai jo? Tehän olette naimisissa." Vastaukset on aina samoja. "En tiiä" "Ehkä joskus" "Ei vielä oo sen aika". Totuus on, että en halua sanoa ääneen pelkääväni, että ei ikinä. Toivon, että kukaan ei multa tätä kysyisi, mutta fakta on se, että sitä kysytään. Sitä kysytään ihan liikaa normaali keskusteluissa. Luullaan, että sitä on ok kysyä kun se ei niin ole. En haluais aina kokea sitä sydämen pomppausta ja painetta kurkussa kun asiasta puhutaan ja kysellään.
En osaa enää iloita toisten raskauspäivityksistä. Olen tietyllä tapaa iloinen heidän puolesta, mutta en saa itseäni iloitsemaan toisten onnesta oman epäonnen keskellä. Itsekästä tiedän, mutta niin se vaan on. Omaa taustaa lapsettomuuden suhteen on se, että minussa ei ole mitään vikaa muuta kuin ylipaino. Miehen reumalääkkeet saattoivat asiaan vaikuttaa, mutta hän lopetti ne kun tajusi niiden olevan todennäköinen este. Siltikään ei vauvaa vieläkään.
MUISTUTUS KAIKILLE! Ensikerralla kun haluat kysyä joltain millon heille tulee vauva, mieti tarkkaan. Vastaaminen voi olla työlästä. Lapsettomuus on taakka jonka kanssa ei haluaisi elää.
Ei ole sanoja.. Olen todella pahoillani puolestasi. :( Voin vain kuvitella miten turhauttavaa on, kun lääketieteellistä syytä lapsettomuudelle ei ole kummastakaan löytynyt.. Saanko kysyä, missä vaiheessa olette tällä hetkellä lapsettomuuden osalta, oletteko läpikäyneet lapsettomuushoitoja?
PoistaKuvaat osuvasti tietynlaista turtumista omia unelmia ja lapsitoiveita kohtaan, mitä valitettavasti tahattomaan lapsettomuuteen voi usein liittyä mielen pyrkiessä suojaamaan itseään ja valmistamaan tuleviin pettymyksiin, ettei seuraava vastoinkäyminen olisi enää niin kivulias.
Tunnistan hyvin nuo ajatukset, että ei vaan yksinkertaisesti osaa enää uskoa raskauden mahdollisuuteen. Ei uskalla innostua samalla tavalla, siitä huolimatta vaikka omassa voinnissa tai kehon toiminnassa tapahtuisikin jotain poikkeavaa.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi perheellistymissuunnitelmien tiedustelusta. On ollut suoraan sanottuna järkyttävää huomata näiden vuosien aikana, miten huolettomasti ja kaikin puolin töksähtävästi tämä aihe voidaan ottaa puheeksi melkeinpä tilanteessa kuin tilanteessa, jopa etäisten puolituttujen kesken. Näistä keskusteluista on valitettavan usein hienotunteisuus kaukana.
Edelleen on vaikeaa käsittää, millä perusteella kukaan kokee oikeudekseen udella noin henkilökohtaista asiaa, pahimmillaan jopa small talk- tai kahvipöytäkeskustelussa. Kumpa ihmiset pitäisivät mielessä sen yksinkertaisen tosiasian, että henkilö aivan varmasti itse kertoo, mikäli hänellä on asiaan liittyen jotain, mitä haluaa kertoa.
Kiitos paljon kommentistasi ja kaikki mahdollinen voima sinulle tulevaan!