Lapsen yrittämiseen liittyviltä keskustelupalstoilta (jonne en muuten koskaan kuvitellut eksyväni) on jäänyt mieleeni yksi hyvin osuva termi: BFN. Big fat negative.
Sellainen on raskaustesti, jota pitelen kädessäni, tasan kaksi viikkoa Ovitrelle-pistoksesta.
Laitan parhaille ystävilleni viestit, sillä he odottavat tietoa. Miehelle voin sanoa myöhemminkin, hän ei odota minulta mitään. Ystäviltä tulee pahoittelevia viestejä. He toivovat minulle pelkkää hyvää, tiedän sen.
Mutta se olen minä, jonka elämästä yksi kuukausi on taas pyyhkäisty pois.
Päälle vain tarra, jossa lukee EPÄONNISTUNUT, niin paketti on valmis ja voidaan viedä ullakolle pölyttymään muun romun sekaan.
Ystävät kirjoittavat "voi harmi :(" ja jatkavat elämäänsä, ripustavat pyykit kuivumaan ja miettivät, mitä tänään syötäisiin. "Toivottavasti ensi kierrossa onnistuisi.. <3"
Tiedän, ettei parempiakaan sanoja ole, mitä muutakaan he voisivat sanoa?
Miten he voisivat tietää oikeat sanat, kun en itsekään tiedä, mitkä ne ovat, vai onko niitä edes.
Eivät he voi tehdä mitään. Ei kukaan voi.
Makaan pimeässä makuuhuoneessa ja kuuntelen linnun laulua, joka kuuluu selvästi ikkunan läpi.
Taas kerran muistan, miten miten yksin sitä ihminen voi olla. Miten kenenkään sanojen ulottumattomissa.
Ja minä olen todella yksin.
Ulkona on niin kaunista. Sisälläni mikään ei ole kaunista.
Siellä kaikki on rumaa, syksy on jo saapunut.
Ennen vappua ostin jostain syystä hienonnäköisen simapullon. Lähinnä itselleni, koska Mies ei pidä simasta. Oikeastaan en pidä eriyisemmin minäkään. Tungin pullon kaappiin, jonne se unohtui odottamaan sopivaa hetkeä. Etiketin mukaan siinä on alkoholia 0,7 prosenttia, eli käytännössä sitä voidaan kai sanoa alkoholittomaksi.
Kun seuraavan kerran muistin siman, en halunnutkaan juoda sitä. En halunnut joutua jossittelemaan, mitä sitten jos. Jos tulisin raskaaksi, jos se menisikin kesken, jos mitä tahansa.
Millä oli vaikutusta ja mihin, vai oliko millään lopulta mihinkään.
"Nautitaan kylmänä", pullossa lukee, joten se viettää jääkaapissa pari tuntia ennen kuin aukeaa kevyesti poksahtaen. En muista, milloin viimeksi olisin juonut jotain alkoholipitoista.
Joku jossain juo joka päivä Koskenkorvaa, ja tulee silti raskaaksi.
Käyttää varalta kahta eri ehkäisyä yhtä aikaa, ja tulee silti raskaaksi.
Polttaa askin päivässä, ja tulee silti raskaaksi.
Ei missään nimessä haluaisi lasta, ja tulee silti raskaaksi.
Harrastaa seksiä ensimmäistä kertaa koskaan, käyttää tunnollisesti kortsua, ja tulee silti raskaaksi.
Ei tunne muuta kuin kuvottavaa inhoa hänet raiskannutta miestä kohtaan, ja tulee silti raskaaksi.
Piikittää heroiinia suoraan suoneen, ja tulee silti raskaaksi.
Sitä mietin, kun juon simaa.
Miten elämä voikin olla niin epäreilua.
VastaaPoistaMietin niitä kaikkia vauvoja, jotka on saanut alkunsa jo huonoissa olosuhteissa. Jotka on vahinkoja, ei haluttuja ja joiden kohdalla on mietitty pidetäänkö vai keskeytetäänkö.
Mietin vauvoja, joiden vanhempien tärkein asia on päihteet, ei vauva. Mietin niitä kaikkia vanhempia, joilla on syystä tai toisesta niin paha olla että purkaa sen lapsiin. Itkettää.
Itkettää kaikkien meidän puolesta joilla olisi antaa niin paljon hellyyttä, lohtua ja rakkautta. Jotka toivoo elämässä eniten sitä omaa pientä, mutta ei tiedä saako koskaan kokea sitä.
Työpaikassani juteltiin yksi päivä työkaverista, jonka piti palata töihin kotiäitinä olon jälkeen (en ole itse nähnyt tätä työkaveria koska hän ei ole ollut yhtä aikaa töissä kuin minä). Hän ei kuitenkaan palaakkaan koska on raskaana. Toinen työkaveri huudahti "miten se muka voi olla taas raskaana, tää nuorinkin lapsi oli vahinko ja kuulemma varmasti viimeinen"
Väistämättä mietin että "no, onkohan tämäkin nyt sitten vahinko". Ei meistä kukaan voi työpaikalla oikeasti tietää onko tämä lapsi toivottu ja haluttu vai "vahinko". Että muuten inhoan tuota vahinko sanaa lapsen yhteydessä. En voi kuitenkaan olla miettimättä että on se kumma jos toisille tapahtuu näitä vahinkoja enemmän kuin yksi ja toiset ei voi saada edes sitä "tarkoituksella tehtyä" sitten millään...
-S
Samaistun niin paljon tuohon kaikkeen, mitä kirjoitit! :'(
VastaaPoistaMonella kipeästi lasta toivovalla on varmasti tuttavapiirissä joku ihminen, josta välillä ihmettelee, että jaa, millähän voimavaroilla/resursseilla/halukkuudella tuotakin lasta sitten hoidetaan..
Vaikkei toki kenenkään asioita tai tilannetta voi ulkopuolela tietää, eikä myöskään voi tietää, onko lapsi toivottu vai "vahinko", jos ei henkilö sitä itse kerro. Välillä vaan sitä huomaa itsellään tällaisia katkeria ajatuksia liittyen siihen, että miksi tuokin, tuollaisessa tilanteessa, mutta en minä.