Osa jää sairauslomalle, mikä kuormittaa jäljelle jääneiden tilannetta entisestään.
Minä en valita. Töissä kokemani asiat ovat mitättömiä siihen paineeseen verrattuna, jossa elän kaiken muun ajan. Suorastaan nautin siitä, että voin stressaantua jostain muustakin, kuin omasta henkilökohtaisesta elämästäni.
Lounastauolla vessassa huomaan, että alushousuihin on jäänyt pari pisaraa ruskeaa verta, tyypillinen kuukautisia edeltävä oire. Pyyhin sitä paperilla, ihan kuin sillä tavalla voisin saada koko asian katoamaan.
Muuten en ole tuntenut minkäänlaisia oireita viimeisen kahden viikon aikana, en edes irrotuspiikistä.
Oireettomuskin voi olla raskausoire, muistelen nettikeskustelupalstojen vanhan sanonnan kuuluvan.
Töiden jälkeen ajan pieneen lähikauppaan ostamaan raskaustestiä huomista varten, vaikka en millään jaksaisi. Ajan silti, huolimatta tuntemuksesta, ettei testistä tule olemaan mitään iloa. Perustelen itselleni, että ostan kaksi testiä kerralla, niin seuraavassa kuussa ei ainakaan tarvitse ostaa yhtäkään.
Kaupassa piilotan testipaketin karkkipussin alle ja rukoilen kuten aina, etten törmää kehenkään tuttavaan.
"Tapahtuma hylätty", ilmoittaa kortinlukija pankkikortistani.
Yritän uudelleen. Ei onnistu, sama teksti. Luovun lähimaksusta ja syötän tunnusluvun, ei vaikutusta. "Pitäisikö tililläsi olla rahaa?", kysyy myyjä. "Pitäisi, ei tämä ole siitä kiinni", sanon ja putsaan kortin sirua. Ei auta, eikä ole käteistä mukana. Koitan maksaa viime viikolla tulleella uudella s-etukortillani.
En muista sen salasanaa ulkoa. Raskaustesti jää kauppaan. Koskaan ei selviä, missä vika oli.
Yrittääkö universumi kertoa minulle, että raskaustestin ostaminen on ihan turhaa?
En luovuta. Käyn nopeasti hakemassa käteistä kotoa ja ajan toiseen lähikauppaan, koska samaan kauppaan meneminen uudelleen hävettäisi liikaa. Testiä valitessani totean, että vihaan raskaustestejä, ihan todella. Vihaan niiden ostamista, tekemistä ja katsomista, oikeastaan kaikkea niissä.
Olen tehnyt niitä vain pari kertaa. Sekin on ollut liikaa. Pakkaukseen on pakattu ainoastaan painotonta ja näkymätöntä surua, joka tiivistyy aineelliseen muotoon, testiksi. Mielikuvissani kaikki muut ostavat niitä sen kummempia ajattelematta, koska on tässä ollut vähän kumma olo ja oho, positiivista näyttää.
Kortinlukijassa lukenut teksti kummittelee päässäni koko loppuillan.
Tapahtuma hylätty. Ehkä juuri se tässä on käynyt.
Minä jaan kanssasi raskaustesti inhon.
VastaaPoistaNiissä itsessään tai niiden tekemissä ei ole mitään hienoa tai kaunista. Teen niitä vain ja ainoastaan siksi, että voin taas yrittää jatkaa elämääni eteenpäin sen tiedossa että ei, en ole edelleenkään raskautunut ja voin lopettaa jokaisen pienenkin jossittelun pääni sisällä.
Aloin oikeen miettimään tuota raskaustestin tekemistä. Tuntuu että joko se tulos on "ai, olen raskaana", "apua kauheeta, olen raskaana" tai "huh, en ole ainakaan raskaana". Siis jos miettii jotain telkkarisarjoja tai elokuvia, kun tuotahan ne on täynnä. En ainakaan ole itse vielä törmännyt sellaiseen kohtaukseen missä se testi on negatiivinen ja aiheuttaa surua, ei pelkästään onnea tai helpotusta.
Kun katsoo sitä yhtä viivaa tai "ei raskaana" tekstiä, tuntee itsensä niin hölmöksi. Minkä ihmeen takia pitää kiusata itseään sillä että tekee testin jonka tulos ilkkuu päin näköä. En ole itsekään tehnyt montaa testiä. Keksin rahoilleni parempaakin tekemistä. Mutta silti välillä sorrun tekemään ja huomaan miten huono fiilis siitä vaan tulee. Tietää että testissä voisi lukea myös "raskaana" mutta koskaan sitä tekstiä ei omalla kohdalla lue.
Suurin ja myötätuntoisin halaus Kuu <3
-S
Kiitos S, sinulta saa aina voimaa jatkaa. ♥
PoistaHarvemmin tosiaan näkee esimerkiksi sarjoissa tai elokuvissa (sosiaalisesta mediasta puhumattakaan) kohtausta tai kuvaa negatiivisesta raskaustestistä ja sen aiheuttamasta surusta. Ainut mieleeni jäänyt tällainen kohtaus taisi muistikuvani mukaan olla ruotsalaisessa sarjassa Rakasta mua (Älska mig). Mutta yleensä se tuppaa olemaan enemmän "seksiä, kuvotusta, raskaustesti ja kappas vain, se onkin positiivinen!"-meininkiä..
Ainut positiivinen (pun intended) asia, minkä ylipäänsä keksin raskaustesteistä, on sama kuin sinulla, eli että niillä saa parhaiten katkaistua sitkeältä toivolta siivet silloin, kun ei vaan jaksa eikä halua toivoa enää eikä siinä ole mitään järkeä. Vaikka toki voihan negatiivisen testinkin jälkeen vielä jossitella, mutta tulkinnanvaraa on huomattavasti vähemmän.