lauantai 30. lokakuuta 2021

Kummi yrittää

Isot ruskeat silmät katsovat suoraan kohti. Tarkkaavaisesti, uteliaasti.
Ne seuraavat jokaista liikettäni, ilmeitäni, tekemisiäni. Ne huomaavat kaiken.

Kasvoille nousee vieno, kujeileva hymy.

Pienet sormet hypistelevät omiani, hanakoina tarttumaan kiinni kaikkeen mahdolliseen.
Aina valmiina ottamaan, tunnustelemaan, laittamaan suuhun, ahmimaan elämää.

Hän seisoo, koheltaa ja komentaa, konttaa hirmuista vauhtia. 

Hän tanssii villlisti, kiljuu ja nauraa niin, että sitä kuullessa sydän menee sykkyrälle, kerrassaan omituisille kierroksille.

Pienen ihmisen paino kehollani.
Hän istuu niin ryhdikkäästi, tomerasti.

Häntä valmiimpaa ei ole olemassakaan.
Pian hän täyttää vuoden.

Puristan hänet syliini.
Hän ei tyhjennä minua, vaan täyttää.

Kun katson häntä, sydän ei supistu, vaan laajenee.

Se on uskomatonta. Niin valtava kipu sisälläni, mutta häntä se ei saa, ei enää.
Se ei saa tätä osaa minusta, iloa hänestä. Siitä olen kiitollinen.

Kuules. Kummi toivoo, että pian täällä kummin masussa kasvaisi sinulle kaveri.
Kummi on jo pitkään toivonut sitä.


Kummi yrittää kovasti, että niin kävisi, se olisi tosi kiva juttu sinulle ja myös kummille.
Tulisit varmaan siitä iloiseksi.

Niin tulisi kummikin, niin kuin tulee jo nyt sinusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti