Ääriviivaton

Häilyn turhuuden ja merkityksen rajamailla. Leijun tyhjyydessä painottomana, äänettömänä.

Toimettomana, hinnattomana, tarpeettomana.

Hahmottomana, näkymättömänä.

Ääriviivattomana.

Yritän parhaani mukaan keskittyä pieniin hetkiin ja nauttia niistä.
Yritän niin kovasti löytää päivistä asioita, jotka eivät saa tuskastumaan ja muistamaan, mitä puuttuu.

Mutta päivät yksittäisine hetkineen sulautuvat muodottomaksi, tasaisenharmaaksi mössöksi, jonka läpi katson maailmaa.

Yritän tarkentaa katsetta, mutta kuva on sumea ja rakeinen, näkemäni hahmot epäselviä ja etäisiä.
Niitä tulee ja menee, ilmestyy ja katoaa. Välillä ne hakeutuvat lähemmäs, välillä pitäytyvät kauempana.

Ne puhuvat minulle, ja sanon jotain takaisin. Huuleni muodostavat lauseita, joita en enää viiden minuutin päästä muista.

Muiden raskaudet etenevät varhaisultraan, niskaturvotusultraan, yliaikaiskontrolliin, synnytykseen.

Muiden lapset täyttävät ensin kuukauden, sitten yhtäkkiä puoli vuotta. Vuoden, kolme vuotta.
Menevät muskariin, kerhoon, päiväkotiin, viskariin, eskariin, kouluun, jääkiekkotreeneihin.

En tiedä mitä olen, mistä alan ja mihin päätyn.

Olen miettinyt viime aikoina jonkin verran kuolemaa. Sitä, mitä minusta jää jäljelle, jos en koskaan saa lasta. En haluaisi miettiä sellaista, mutta mietin kuitenkin. Uusia ajatuksia tulee sitä mukaa, kun ammun edellisiä alas.

Olen ajatellut myös tähtitaivasta, lähinnä tähtien elämän päättymistä. Kun tähti sammuu avaruudessa, se tiedetään täällä maapallolla vasta valovuosien päästä. Silmien edessä avautuva tähtitaivas on siis aina vanhaa, päivittämätöntä tietoa.

Kun jo aikoja sitten kuollut tähti lopulta katoaa öiseltä taivaaltamme, miljardien ihmisten päiden yläpuolella, satojen miljardien muiden tähtien seassa, kuinka moni edes huomaa juuri sen yhden menneen pois?

Olen lukenut, että joistain sammuneista tähdistä jää jäljelle avaruuteen musta kääpiö, kuollut tähti, joka voidaan huomata vain sen muihin taivaankappaleisiin aiheuttamasta painovoimasta.

Ei mistään muusta.

Ainut keino, miten kuolleen tähden voidaan jälkeenpäin todentaa olleen olemassa, on saada tietoa siitä, miten se vaikutti muihin ympärillään.

Siinä tähdet eivät taida erota ihmisistä.