"Luetko muita lapsettomuutta käsitteleviä blogeja. Jos, niin mitä blogeja? Miksi juuri niitä ja millaisia ajatuksia ne herättävät sinussa?"/"Luetko muiden blogeja?"/"Ois kiva jos tekisit postauksen blogeista joita luet!"
Luen paljon muita lapsettomuusblogeja. Ehdottomasti rakkain niistä itselleni on ollut Miksette hanki koiraa-niminen, jo hiljentynyt lapsettomuusblogi, sekä saman kirjoittajan (myös hiljentynyt) Kauan kaivattu-blogi odotusajasta. Ensiksi mainittu oli ensimmäinen lukemani lapsettomuusblogi. Löysin sen niihin aikoihin, kun olin jo parisuhteessa Miehen kanssa, mutta elämässä framilla olivat vielä aivan muut asiat. Aikana, jolloin oma lapsi oli "sitten joskus varmaankin"-aivolohkon osaan tuupattuna ja väistämättömät ristiriidat Miehen kanssa edessäpäin, mutta silti jostain syystä välillä etsin tarinoita lapsettomuudesta. Blogi kolahti ja kosketti, joten kun tilanteeni muuttui v. 2017 lopussa, palasin sen pariin, luin uudestaan ja sen kautta pikkuhiljaa aloin sisäistää, että sama kaipuu on salaa alkanut herätä myös minussa.
Tällä hetkellä seuraan aktiivisesti blogeja Vain yksi viiva, Näyttää oikein hyvältä, Simpukan kohinaa, Odottavan aika sekä Kierron verran toivoa. Tykkään lukea myös toisenlaisesta näkökulmasta lapsettomuutta tarkastelevia kirjoituksia, kuten esimerkiksi Velasta äidiksi-blogia sekä Avojaloin-adoptioblogia. Lisäksi olen jo pitkään seurannut Kun sitä vähiten odottaa-nimistä itsellistä äitiyttä käsittelevää blogia. Sen avulla löysin aikoinaan sanan elämäntilannelapseton, ja tajusin olevani sitä, vaikka elänkin parisuhteessa. Myös toisen itsellistä äitiyttä käsittelevän blogin nimeltä Merituulessa löysin hiljattain. Eikä pidä unohtaa kahta erittäin laadukasta (jo hiljentynyttä) sarjakuvablogia Maailma mustavalkoinen ja Meinasin kaatua, joista olen joskus vinkannutkin. Niiden paljonpuhuvista kuvista itse olen saanut paljon lohtua.
Vaikka missään näistä blogeista kirjoittajan lähtötilanne lapsettomuuteen ei ole täysin sama kuin itselläni, löydän niistä kaikista paljon samaistuttavaa. Ne kertovat kuitenkin loppujenlopuksi samasta asiasta: unelmasta saada lapsi sekä siihen liittyvästä moninaisista ajatusten ja tunteiden myllerryksestä, kuten toivosta, pelosta ja surusta. Blogeissa arvostan laadukasta tekstiä sekä tietynlaista henkilökohtaisuuden tasoa, rohkeutta avata lukijoille vaikeitakin asioita. En kaipaa pelkästään teknisiä tietoja esimerkiksi siitä, mitä hoitoja on tehty, mikä on nyt tilanne ja mitä tulee seuraavaksi, vaan hyödyn selkeästi eniten, kun saan lukea toisten ajatuksista ja tunteista tapahtumien taustalla, tahattomasta lapsettomuudesta kokonaisvaltaisena kokemuksena.
"Tietääkö miehesi että pidät blogia?"
Tietää, on tiennyt alusta asti. Hän itse asiassa auttoi minua blogin perustamisessa ja blogin ulkoasussa. Hän on lukenut joitain alkuaikojen tekstejäni silloin tuoreeltaan, mutta koki jo pian niiden lukemisen henkisesti liian raskaaksi, eikä sen jälkeen ole halunnut lukea blogia. Olen tätä kunnioittanut, enkä esimerkiksi ole pyytänyt häntä lukemaan tekstejäni. Jos hän muuttaa mielensä, hän voi ehdottomasti palata kirjoitusteni pariin, onhan tämä vieläpä ihan julkinen blogi. Hän kuitenkin edelleen hyväksyy blogini ja pitää tätä minulle tärkeänä purkukeinona.
"Onko bloggaus sinulle luonnollista?"
Enpä ole tätä näkökulmaa sen syvällisemmin ajatellut, mutta nyt kun mietin asiaa, niin voin todeta, että on! Kirjoittaminen on aina ollut minulle helpoin tapa ilmaista itseäni. Kaikkein luontevimmalta ja siitä syystä myös parhaimmalta tässä tuntuu se, että muut samantyylisessä tilanteessa olevat voivat lukea tekstejäni ja saada niistä tukea itselleen. Koen toimivana myös sen, ettei tässä ole mitään ulkopuolelta tulevia paineita, vaan saan itse hallinnoida täysin sitä, mistä milloinkin kirjoitan. Vaikka elämähän pyörii 24/7 tässä ympärillä, voin jakaa niitä asioita, mitä haluan. Ja näköjään haluan jakaa aika paljon!
"Oletko ajatellut lisätä tänne kuvia, sellaisia mistä ei voi tunnistaa teitä (esim netistä)?"
On se joskus käynyt mielessä, mutta olen hylännyt ajatuksen aika nopeasti. Olen tarkoituksella halunnut, että blogissani tekstit nousevat selkeään pääosaan. En haluaisi käyttää kuvia vain kuvien käytön vuoksi ja koen, että ne eivät sopisi minun eivätkä tämän blogin tyyliin, vaan tuntuisivat irrallisilta. Kaiken lisäksi täytyy myöntää, että olen melko laiska ihminen, enkä välttämättä jaksaisi etsiä netistä postauksiin sopivia kuvia, varsinkin kun itseni tuntien en kelpuuttaisi niihin mitä vain.. Ne erittäin harvat kuvat, jotka blogista löytyvät, ovat itse ottamiani, ja ajattelin jatkaa tällä linjalla. Pidätän oikeuden muuttaa mielipidettäni, jos itseäkin alkaa jossain välissä tympiä! :D
"Innostaako sinua blogin ulkoasun muuttaminen, se usein tuo lisäintoa kirjoittamiseen!" / "Olisi kiva jos panostaisit blogisi ulkoasuun (esim banneri) koska selkeästi sulla on paljon taitoja blogisi suhteen! Sun kirjoitustyyli on niin herkullista, rempseää ja elävää. No, eihän se tule mihinkään muuttumaan vaikka ulkoasu uudistuisikin."
Kiitoksia kovasti sanoistasi! Voi että, se on hyvin totta, että blogin ulkoasu voisi tosiaan olla innostavampi, tällä hetkellähän se edustaa lähinnä tyylilajia "minimillä sisään".. Kysymykseen, innostaako minua muuttaa ulkoasua, joudun valitettavasti vastaamaan rehellisesti, että ei yhtään. En ole mikään tekniikan ihmelapsi, ja siksi olen halunnut pitää blogin erittäin yksinkertaisena ja keskittyä siihen, mikä itseäni tässä eniten innostaa, eli kirjoittamiseen. Laitan silti korvan taakse, sillä eihän sitä koskaan tiedä, jos innostun opettelemaan uutta tai vaihtoehtoisesti kyselemään apuja muualta!
"Mainostatko blogiasi missään?"
Ainut sivusto, johon blogini olen linkittänyt, on blogit.fi, lasketaanko se mainostamiseksi? Muuten en varsinaisesti mainosta blogia missään, ja on aina yhtä hämmentävää, että siitä huolimatta lukijoita riittää.
"Kauanko yhden tekstin kirjoittamiseen menee aikaa?"
Tämä riippuu hyvin paljon postauksesta, jota kirjoitan. Joskus tuntuu, että teksti vain lentää sormieni kautta ulos minusta jo melko valmiissa muodossa, ja on vain lyhyen muokkauksen päässä julkaisusta. Joskus taas asia, josta alan kirjoittaa, hahmottuu itsellenikin vasta sen myötä, kun tekstiä tulee ja ajatus etenee. Kenties koko aihe ja muoto tarkentuvat erilaiseksi, kuin oli alun perin aikomus.
Olen aika intuitiivinen kirjoittaja. Usein vain aloitan jostain ja kirjoitan. Muokkaan ja hion, kunnes huomaan, että teksti taitaa olla valmis. Jos kirjoitan jostain laajemmasta, syvällisestä aiheesta (esimerkiksi kategoriassa syntyjä syviä), saatan tunnustella, pyöritellä ja muokata tekstiä monena päivänä ennen julkaisua. Sanoisin, että perusmittaiseen postaukseen menee puolesta tunnista tuntiin aikaa, riippuen vähän, miten valmiina teksti on jo mielessäni.
Muut Kysy mitä vain-postauksen vastaukset:
Mä ihailen sua mielettömästi, sun todella kypsää tapaasi suhtautua blogisi kommentteihin. Niihin, joissa valintojasi kyseenalaistetaan ja arvojasi haastetaan. Ne ovat olleet asiallisia kommentteja, en sitä kiellä, mutta itse silti loukkaantuisin ja tulisin vähintäänkin puolustuskannalle ellen jopa hyökkäys-. Olet henkisesti hirmu kasvanut ja kunnioitan sinua siinä.
VastaaPoistaHuh, ihan vetää hiljaiseksi. Kiitos todella paljon sanoistasi, lämmittää saada tällaista palautetta!
PoistaSuhtautumiseni muiden (asiallisesti) haastaviin ja kyseenalaistaviin kommentteihin johtuu puhtaasti siitä, että uskon, että aikaisemmin itsekin olisin ajatellut juuri samalla tavalla. Ihmetellyt suuresti, mitä järkeä tällainen järjestely on tehdä, miten kukaan ikinä voisi tällaiseen päätyä, ja millä moraalilla.
Kunnes itse jouduin tähän tilanteeseen, tekemään näitä valintoja.
Sillä onhan tämä nyt aivan järjetön tilanne, missä olemme, siitä ei ole epäilystäkään. Siis se, että yritämme lasta, jota meistä toinen ei lähtökohtaisesti haluaisi. Enkä millään tavalla voi väittää, että tämä olisi ideaalia, tai jotain, mitä kaikkien pitäisi lähteä tavoittelemaan.
Tämä on vain monista lukuisia huonoja puolia sisältävistä ratkaisuista se paras - eli se vähiten huono, meidän mielestämme.
Varmasti henkistä kasvua on tapahtunut vuosien aikana, vaikka välillä jossain tilanteissa rehellisesti sanottuna tuntuu, ettei siitä ole jälkeäkään näkyvissä omalla kohdallani!