Verta 15

Ympärilläni on pelkkiä hedelmällisiä naisia.

Heitä on kaikkialla. Silmänkantamattomiin.

Työpaikalla, ostoskeskuksessa, kirjastossa, lähimarketissa.
Apteekissa, bussissa, ravintolassa, lenkillä koiran kanssa.

Heidän täydellisesti toimiviin, naisellisen pehmeisiin kehoihinsa uudet, mitättömän pienet ihmisalut tarraavat ahnaasti kiinni samalla, kun he itse tekevät stressaantuneina jouluostoksia Prismassa.

Sillä aikaa, kun he valikoivat, ottaisiko Pandan vai Fazerin juhlakonvehteja lahjapakettiin.

Eikä heillä ole aavistustakaan, miten kammottavalla tavalla toisin kaikki voisi olla.

He ovat ihania, runsaan rönsyileviä kesäkukkapeltoja, jotka suorastaan kuhisevat elämää.
Valaisevat kaiken ympärillään kauneudellaan, elinvoimallaan. Houkuttelevat väriloistollaan elämää puoleensa.

Minä olen kuollut, rutikuivaksi halkeillut aavikko.

Täynnä elotonta hiekkaa, soraa ja kiviä.

Joutomaa.

Hyödytön, vailla mitään arvoa.

Ei minussa mikään kasva.