"Olisiko teillä systeeminä, että sinä hoitaisit lasta leijonanosan ja mies vaan "aina välillä"? Olisiko sellainen sinusta ok? Siksi kysyn, kun käsittääkseni mies ollut vähän jälkijunassa lapsen haluamisen suhteen."
Olen varautunut siihen, että mikäli saisimme lapsen, lapsi olisi varsinkin alussa käytännössä kokonaan minun hoidossani. Koska toiveemme lapsesta ei ole ollut yhteinen, lapsen syntymän jälkeistä tilannetta ja Miehen ajatuksia olisi hyvin vaikeaa ennustaa etukäteen.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että Miehen tulisi saada tarvitsemaansa aikaa elämänmuutoksen sisäistämiseen, sekä rauhassa lapsen tutustumiseen. Tämän mahdollistaminen Miehelle edellyttää minulta vetovastuuta lapsen hoidosta. Lienee todennäköistä, ettei suhteen luominen lapseen raskauden aikana, ennen syntymää, olisi Miehelle mutkatonta.
Olisi aika mahdotonta etukäteen tietää, miten luontevana ja missä vaiheessa Mies pitäisi lapsen hoitamista, tilanne olisi varmasti melkoinen myllerrys jo itsessään meille molemmille. Siksi olen varautunut siihen vaihtoehtoon, ettei Mies ainakaan aluksi tai mahdollisesti useaan kuukauteen kokisi ollenkaan luontevana hoitaa lasta. Jos Mies haluaisikin yllättäen osallistua lapsen hoitoon jo melko pian, se olisi vain postiivinen yllätys, mutta ei oletus tai kenenkään painostuksen kautta tullut pakko.
Mitä tulee myöhempään aikaan, kun lapsi kasvaisi, minä jäisin häntä kotiin hoitamaan. Miten muuten elämämme rakentuisi, mitä edemmäs sitä kuvittelee, sitä vaikeampaa sen spekuloiminen. Olen kuitenkin varautunut siihen(kin), että lapsi olisi koko lapsuutensa ajan pääasiassa minun hoitovastuullani, enkä missään vaiheessa aio sokeasti olettaa, että Mies osallistuisi lapsenhoitoon tasavertaisesti kanssani. Mielestäni tasavertaisen, puolet/puolet- vanhemmuuden vaatiminen häneltä tässä lähtötilanteessa ja tässä asetelmassa olisi melko kohtuutonta.
Kysymykseen, olisiko suurelta osin lapsen hoidosta vastaaminen minusta ok, täytynee vastata, että kyllä, koska olisinhan valmis niin tekemään. Kyseinen järjestely ei ole kuitenkaan lähtökohtaisesti arvojeni mukaista (kannatan tasa-arvoista vanhemmuutta) eikä mielestäni millään tavalla ideaali tapa järjestää lastenhoito, mutta jos se on ainut vaihtoehto yhteiselämää ajatellen, niin olen valmis sen tekemään. Tottakai toivoisin joka solullani, että ajan kanssa Miehelle kehittyisi erikoisista lähtökohdista huolimatta hyvä suhde lapseen ja hän aidosti haluaisi viettää aikaa lapsen kanssa.
"Vaikka tuntuu ehkä absurdilta miettiä tälläistä lapsettomuushoidoissa ollessa, niin mikä olisi sinun lapsitoivelukusi jos ei tarvitsisi huomioida muita asioita, jotka siihen vaikuttavat? Oletteko sopineet miehen kanssa lapsiluvusta ja oletko siihen tyytyväinen? Toki mieli voi muuttua kummalla vaan matkan varrella."/ "Haluatteko ison perheen?"
Olipas kysymys, joka todella laittoi ajattelemaan! Kuten arvata saattaa, olen uhrannut hyvin vähän ajatuksia varsinaisille lapsilukutoiveilleni, koska ne ovat tuntuneet, surullista kyllä, melko epäolennaisilta, jopa merkityksettömiltä asioilta. Sen tiedän, että itse toivoisin lähtökohtaisesti enemmän kuin yhden lapsen. Mutta kuinka monta enemmän, jos muita siihen vaikuttavia asioita, kuten parisuhde ja biologia, ei tarvitsisi huomioida? Sanoisin, että nykyisen tiedon valossa siinä tapauksessa toivoisin yhteensä kahta tai kolmea lasta.
Olemme Miehen kanssa keskustelleet tästä yhdestä lapsesta. Miehen toiveissa iso perhe ei luonnollisestikaan ole, kun hän ei toivoisi edes ensimmäistäkään lasta. Emme kuitenkaan ole varsinaisesti tehneet mitään "no tähän yhteen suostun, mutta toista ei sitten tule"-aiheista sopimusta. Uskon, että olemme molemmat jo pitkän aikaa tiedostaneet, mitä voi mahdollisesti olla edessä, jos jollain opilla onnistuisimme saamaan ensimmäisen lapsen. Mikäli kaikki sujuisi sen jälkeen siinä määrin hyvin, että parisuhteemme kestäisi sen, mutta ei kuitenkaan niin mullistavan loistavasti (omasta näkökulmastani), että itseni lisäksi Mieskin alkaisi toivoa toista lasta, silloin nämä samat asiat voisivat valitettavasti olla edessä uudelleen. Vaikka sellaista tilannetta on mahdotonta etukäteen kuvitella tämän enempää, on selvää, että olisimme jälleen uuden valinnan ja jommankumman tekemän uhrauksen edessä, uusien valtavan suurten kysymysten äärellä, taas vaihteeksi.
"Aiotteko lähteä heti inssien jälkeen ivf-hoitoihin JOS inssit ei tärppää?"
Kyllä, niin pian kuin mahdollista. Mikäli menemme alkuperäisen suunnitelman mukaan ja hakeudumme inseminaatioiden jälkeen taloudellisista syistä julkiselle puolelle ivf-hoitojonoon, tulee hoitoihin väistämättä taukoa, todennäköisesti useita kuukausia. Toivon, että voisimme edes osan siitä jatkaa yrittämistä kotona itsenäisesti ovulaation induktiolla, kuten teimme kesän aikana. Lääkärini mukaan ei siitä haittaakaan ole.
"Jos ja kun sinulle/teille siunautuu lapsia niin näytättekö hänen kasvoja somessa?"
Emme Miehen kanssa ole kumpikaan kovin aktiivisia somettajia, joten en usko, että tämä asia on meille kovin ajankohtainen pohdittava ainakaan tässä hetkessä. Tottakai lähettelisin lapsesta kuvia sukulaisille ja ystäville Whatsappissa, mutta muuten en lähtökohtaisesti käyttäisi hänen kuviaan tunnistettavana. En ole kuitenkaan mitenkään ehdoton tässä, vaan valmis pohtimaan tapauskohtaisesti sen mukaan, mitä tulee eteen.
"Millaisia kasvatusperiaatteita teillä on?"
Ei mitään kovin erityisiä, niin ainakin itse koen. Olen ajatellut, että luottaisin lähinnä maalaisjärkeen ja toisaalta tarvittaessa myös omaan intuitioon. Jokainen lapsi on yksilö, ja tiedostan sen, ettei juuri meidän lapsen kohdalla välttämättä toimisi jokin yleishyödyllinen "kikkakolmonen", mikä jollain toisella lapsella toimii todella hyvin, ja päinvastoin. Mielestäni on tärkeää saada tutustua lapsen persoonaan, luonteeseen ja temperamenttiin, siihen, mikä häntä esimerkiksi motivoi, mikä saa hänet innostumaan ja mikä taas aiheuttaa suurimmat haasteet.
Minulle peruskäytöstavat ovat tärkeitä ja ne haluaisin lapselleni opettaa niin, että lopulta ne tulisivat jo automaattisesti tietyissä tilanteissa. Ystävällisyys, kohteliaisuus, toisten huomioon ottaminen ja kunnioittaminen ovat meille molemmille tärkeitä asioita, joita haluaisimme lapsenkin oppivan, kuten myös se, että saa olla oma itsensä ja poiketa normista, kunhan ei käytöksellään pyri satuttamaan muita.
Tiedän, että Miehelle olisi tärkeää, ettei lapsella olisi ähkyyn asti leluja, vaan että hän oppisi käyttämään laajasti mielikuvitustaan leikeissä, vaikkapa kehittämään esimerkiksi lähimetsästä leikkiympäristön niillä "tykötarpeilla", mitä luonnosta on saatavilla. Myös itse olen sitä mieltä, että tylsyyden sietäminen on lapselle hyvä taito opetella. Ettei aina ole leikkikaveria tai muuta ohjelmaa häntä varten, vaan sitä joutuu myös itse keksimään. Kaikenlaisten eläinten kunnioittaminen on Miehelle hyvin tärkeää, toki myös itsellenikin, mutta Miehelle enemmän vielä sydämen asia.
"Onko teidän nykyinen koti sopiva lapsiperheelle?"
Ei varsinaisesti. Muutto olisikin ajankohtainen ennemmin tai myöhemmin, mieluummin (todennäköisesti ja toivottavasti) ennemmin. Uskon, että tämä nykyinen vuokra-asunto saattaisi varmaan juuri ja juuri riittää ja toimia alkuun, mutta ei siitä pääse mihinkään, että tilan ja pohjaratkaisun kannalta asuntomme käytännöllisyys ja soveltuvuus elämään vauvan kanssa on heikko. Emme kuitenkaan ole hätäilleet asian kanssa (vaikka minä ehkä alkuun olisin halunnutkin hätäillä ja vaihtaa pian asuntoa).
"Oletko ajatellut millaista vauva-arki olisi? Millainen mielikuva sinulla on?"
Päivät pitkiä, vuodet lyhyitä, niin usein kuulee sanottavan, ja se on helppo uskoa. Uskon, ettei itselläni ainakaan ole etukäteen kovin yksipuolinen tai ruusuisen vaaleanpunainen kuva vauva-arjesta, vaikken sitä itse olekaan kokenut. Tästä huolimatta olen ajatellut, että vauva-arki sisältäisi ihania, pysähtyneitä, valtavan onnen, ihmetyksen, rakkauden ja ylpeyden hetkiä, kun saa seurata toisen kasvua ja kehitystä, olla toiselle se kaikki turva ja apu.
Varmasti vauva-arki sisältäisi myös pelottavaa vastuuta, puuduttavaa toistoa, jatkuvaa huolta ja tietynlaista "valppautta", umpiväsyneitä, epätoivoisia hetkiä, joissa hyssytellään itkevää lasta silmät ristissä. Tiedostan myös, että esimerkiksi kotoa pois lähteminen olisi suuren suunnittelun, aikatauluttamisen ja ihan konkreettisen suorituksen (vauva+tavarat+itse valmiiksi) takana. Toivoisin, että ajan kanssa meille syntyisi suhteellisen toimiva rutiini päiviin, vaikka se varmasti olisi aluksi täysin hukassa.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin uskon, että vauva-arki olisi monilla mittareilla mitattuna ajoittain todella raskasta, mutta samaan aikaan maailman palkitsevinta ja ainutlaatuisinta aikaa, jota ei vaihtaisi pois mistään hinnasta.
"Haluaisitko olla lapsen kanssa pitkään kotona vai haluaisitko piakkoin palata töihin?"
Haluaisin ehdottomasti olla pitkään kotona, en palata nopeasti töihin. Tarkemmin sitä, miten pitkään haluaisin olla kotona, en osaa tässä kohtaa vielä sanoa.
"Pitäisikö miehesi perhevapaita?"
Ehkä teoriassa saattaisi pitää vauvan ensimmäisen viikon tai korkeintaan pari, tätä lukuunottamatta en usko, että ainakaan tällä tietoa pitäisi.
"Onko sinulla jotain vauvantarviketta, jonka ehdottomasti haluaisit hankkia vauvalle?"
Tähän täytyy rehellisyyden nimissä sanoa, ettei oikeastaan ole. Syy, miksi en ole juurikaan tutustunut vauvantarvikkeisiin etukäteen, on puhtaasti se, että olen halunnut suojella itseäni pettymyksiltä. En yksinkertaisesti ole uskaltanut miettiä konkreettisella tasolla (mahdollisen) vauvan saapumista. siis sitä, että jonain päivänä hän todella olisi täällä maailmassa, luonani, sylissäni. On ollut tietoinen valinta, etten ole halunnut haaveilla hänestä sen enempää, kuin jo tällä hetkellä haaveilen pelkästään omissa ajatuksissa ja mielikuvissa.
Pelkään kovasti, että jos katselisin paljon kaikenlaista ihanaa vauvalle, ne kaikki jäisivät lopulta ostamatta ja sitten muistaisin koko loppuelämäni nekin yksitellen, ne kaikki asiat, mitä hänelle olin suunnitellut hankkivani. Minulla on vauvalle ainoastaan tilapäisessä mielenhäiriössä ostettu body hankittuna. Lisäksi vauvaa on odottamassa vuosia sitten ostettu pupupehmolelu. Näistä vauvanbody on ainut tavara, jonka olen (poikkeuksellisen rohkeana päivänä) ihan tietoisesti ostanut ajatuksella sitten jos.
Muut Kysy mitä vain-postauksen vastaukset:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti